lauantai 4. tammikuuta 2014

Moro elikkäs Zai jian Peking!

Neljä kuukautta Pekingissä tuntuu tällä erää aivan sopivalta ajalta, ja muutaman tunnin kuluttua starttaa kotimatka! Vaikka kotimatkaa tässä onkin jo vähän odoteltu mm. kaiken maailman vatsapöpöjen takia, niin tällä hetkellä muutaman kuukauden takaisia kuvia koneelta katsellessa aika tuntuu kyllä lentäneen yliäänitaajuuksia hipovalla nopeudella.




Kiinan kielestä saatiin vain aivan ohut pintaraapaisu, paljon jäi reissaamatta Kiinan maalla (ehdittiin käydä Qingdaossa ja Xi`anissa), temppeleitä nähtiin melkein liikaa, saatiin ihania uusia ystäviä ja ruoka oli ah niiiiiin hyvää (tosin siitä kertyi kahdelle hengelle yhteensä 5 erinäistä wc:ssä oleskeluun liittyvää tautia). Ja niin monesta jäi kirjoittamatta tänne!

Junamatka starttaa siis tänään, mutta Suomessa aikaeron huomioiden olemme vasta tasan viikon kuluttua. Väliin jäävä aika kuluu raiteilla Venäjällä. Kotiuduttuamme saatte siis vielä kuulla ainakin jonkinlaista stooria junaseikkailustamme Venäjällä!



PS. Jos tätä blogia on eksynyt lukemaan joku Pekingissä vaihto-opiskelusta kiinnostunut, niin meihin saa vapaasti olla yhteyksissä. :) Parhaiten tavoittaa LUT:n meiliosoitteilla. 


Viimeisen kerran Pekingistä,
Elina & Lauri

tiistai 17. joulukuuta 2013

Rämpylöillä laatua?

Blogeja ei ole vähään aikaan kuulunut, sillä Kiinan palomuurin aukkoja on muurailtu umpeen kovalla tahdilla. Mutta eipä anneta tämän kokonaan estää bloggailuja.

Tämä blogi kertoo joka tytön, ja miksei pojankin, mielipuuhasta eli shoppailusta ja yleisestikin hintatasosta Pekingissä. Tähän mennessä ollaan ehditty tarkastella tarjontaa niin basaareita muistuttavissa edullisissa ostoskeskuksissa, markkinoilla kuin paikallisessa Ikeassakin.

Tyttöjen shoppailureissut Pekingissä ovat kohdistuneet valtaviin basaarien tapaisiin ostoskeskuskomplekseihin, joista kaikki tarpeeton ja tarpeellinen löytyy saman katon alta. Ostosreissut ovat olleet varsin tehokkaita, sillä aikaa jää yleensä vielä jälkipeleihinkin poikien vielä seikkaillessa elektroniikkaliikkeiden viidakoissa (tai sitten elektroniikan ihmettely vain vie voiton kaikesta muusta). Ostoskeskuksia löytyy melkein jokatoisesta kadunkulmasta. Jotkut liikkeet ovat sen näköisiä, että tavallisilla opiskelijatytöillä ei ole niihin asiaa, ellei halua hankkia itselleen elinikäistä velkavankeutta vaatteiden takia. On siis parempi tyytyä tavallisten pulliaisten tavarataloihin, joissa huutelulta ja tinkimiskulttuurilta ei voi välttyä.








Ostoskeskukset on helppo saavuttaa niin bussilla, metrolla kuin taksillakin. Pidemmällekään taksireissulle ei yleensä tule hintaa yli neljää euroa, joten paikallisia taksikuskeja on tuettu ahkerasti. Ruuhka-aikoihin taksilla siirtymiseen tuhrautuu kuitenkinkin sen verran paljon aikaa, että bussit ja metrot ovat helpompi valita siitäkin huolimatta, että suomalaisille tuttuun omaan tilaan metrin säteelle mahtuu ruuhka-aikaan kymmenkunta kiinalaista. Metro ja bussi veloittavat julkiselta kulkuneuvokortilta noin 20 senttiä per käyttökerta. Ei paha.  

Vakioshoppailupaikaksi on valikoitunut parin metropysäkin päässä sijaitseva Silk Market. Monikerroksisesta tavaratalosta löytyy loossikaupalla myyjiä, ja omat kerroksensa on varattu niin laukuille, kengille, miesten vaatteille, naisten vaatteille, yms. Lähtöhinnat hipovat pilviä, varsinkin kun ottaa huomioon, että ehtaa merkkitavaraa on mahdoton löytää. Tässä paikassa pyöriminen ja tinkimiskulttuurin harrastaminen on hauskaa ajanvietettä, jos luppoaikaa on riittävästi. Jos taas etsimällä etsii jotakin ja haluaa vain hankkia tarvitsemansa, kokemus pistää kärsivällisyyden tiukoille. Pari tuntia paikassa myyjien huudon keskellä on ehdoton maksimiaika.

Hintaa pienelle suloiselle pehmopandalla löytyi 230 rämpylää eli lähemmäs 30 €. Panda jäi kauppaan ja kummityttö ilman uutta pehmolelua.



Lasikaupoille ei kannata lähteä Silk Markettiin, sillä edullisempia ja aidompia löytää aivan tätä varten tarkoitetuista "lasimarketeista". Nämä ovat Silk Marketin kaltaisia ostoskeskuksia, mutta täynnä silmälasiliikkeitä. Kuuleman mukaan 40-50 € voi jo saada kunnon pullonpohjalasitkin.  



"Ehtojen ja aitojen" Conversejen muodossa esimerkki vaatteiden hinta/laatu-suhteesta. Hintaa kengille tuli 60 rämpylää eli noin 7,3 euroa ja kasassa ne kestivät 3 kk. Lähtöhinta taisi pyöriä 400 rämpylän tienoilla. Sellainen laskuoppi on ainakin kuultu, että loppuhinta pitäisi saada neljäsosaan alkuperäisestä. Ruotsalainen ystävämme selkeästi tiesi mitä näiden Conversejen laatu tulee olemaan ostaessaan samalla reissulla 10 paria vastaavia...





Tiukan tinkimiskulttuurin lisäksi kiinalaiset myyjät osaavat myös parhaat niksit pieneen vilppiin. Mentiin Janinen kanssa ostamaan pojille lahjaksi kauluspaidat; näytettiin mitkä värit ja sanottiin, että pitkähihaisina. Toinen myyjä lähti etsimään väreistä oikeaa kokoa ja loppusummasta päästiin toisen myyjän kanssa yhteisymmärrykseen. Äkkiä myyjät olivat kuitenkin sitä mieltä, että ei Laurille tarkoitettu paita nyt vaan millään voi sopia hänelle, sama väri lyhythihaisena tai toinen väri olisi aivan eri asia. Meillehän se ei sopinut ja kappas, kotona sitten huomattiin, että eikös se tyylikäs lyhythihainen paita löytynytkin sieltä paketista. Oma moka, kun en tarkistanut... Mutta eipä myyjä arvannut, että seuraavana päivänä on tyytymätön asiakas valittamassa. Oli vähän myrtyneenä.

Vaiherikkailla ostosreissuilla on myös tapana päättyä arvaamattomasti; hankintojen onnistumisen emme ole huomanneet vaikuttavat lopputulokseen. Viime reissu päättyi Pekingin parhaan Steak Housen kautta itsenäisyyspäivän aatonaaton juhlintaan saksalaisessa seurassa. Pihviravintolassa olimme alakynnessä ruotsalaisten kansoittaessa ravintolaa. Loppuillasta Laurilla alkoi jo ruotsikin luistaa sivistyneiden ruotsalaismammojen kanssa. Ilta huipentui hilpeän suomalaisen tikkajoukkueen pelin seurantaan Suomi-meiningillä.    

Sivistyneet maistelijat.



Damian juhlii itsenäistä Suomea. 



Vaihtelua perinteisille ostoskeskuksille tarjoavat aidot kiinalaiset markkinat. Pari viikkoa sitten vierailtiin heti aikaisin sunnuntaiaamuna Panjiayuanin markkinoilla. Myyjiä ja tavaraa löytyi jos jonkinlaista, ja paikan koluamiseen sai helposti käytettyä useamman tunnin.


Mamma sukkakaupoilla.


Herrojen vartijoiden iästä voi heitellä arvauksia?


Olo kuin norsulla posliinikaupassa.




Markkinoilta löytyi useita kymmeniä kirjakauppiaita...



...mutta eipä olisi uskonut, että sekaan mahtuu suomen kieltäkin. Kirjan matka markkinamyyjän haltuun meidän kielitaidolla ei vielä selvinnyt... Ilmeisesti kirja ei kuulunut myyjän perustuotteisiin, sillä hän koitti tämän sijaan tarjoilla Hitlerin historiikkeja.






Ikävän iskiessä kotisuomeen mummon lihapatojen ääreen ratkaisu löytyy noin tunnin ajomatkan päästä Ikeasta. Tarjolla on tuttuja ja turvallisia lihapullia, ja koostumuskin lähes sama kuin Suomessa. Ikea oli varsinkin Ruotsin tyttöjen mieleen. 



Poikien kiinnostusta Ikeaa kohtaan ei voi moittia, sillä kiinalaiset herrasmiehet ottivat "testitorkkuja" sängyillä.




Elina

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kiinalaista hoitoa flunssaan

- "Do you want to go to gym today?"
- Not today... I feel little sick
-"Okey okey I will take you to cupping ok?"
- ookoo :S

Lepopäivät on nössöille ja flunssa hoidetaan imukupeilla, eikä lääkkeillä! Tätä mieltä on ainakin meidän kiinalainen salikaveri, ja lopputuloksena oli juuri vierailu kiinalaisen kupparin luona. Huomenna pitäisi kuulemma flunssan olla tiessään. Jostakin syystä kaksi teekkaria suhtautuu tähän hiukan skeptisesti, mutta katsotaan. Ainakin tällä hetkellä ensifiilis on lähinnä palaneen tuntuinen selkänahka…

Nettilähteiden kertoman mukaan kuppauksen myötä yskän lisäksi pitäisi helpotusta saada myös korkeaan verenpaineeseen, niska- ja hartiavaivoihin, päänsärkyyn, migreeniin, puutuviin yläraajoihin, kylmiin, särkeviin ja levottomiin alaraajoihin, akneen, ihottumiin, psoriasikseen, astmaan sekä vaihdevuosivaivoihin. Herää kysymys, mihin meidän modernia lääketiedettä oikein tarvitaan…




Pojat koittivat herrasmiehinä "ladies first" -taktiikkaa, mutta ei toiminut. Lauri siis asettui ensimmäisenä kupparin käsittelyyn. Elinan "yäk"-kommentit eivät oikein helpottaneet toimenpiteessä rentoutumista.




Seuraavana vuorossa oli kiinalainen kamumme, joka otti erilaisen astetta rankemman käsittelyn, sillä meidän käsittely toimii vilustumisoireisiin ja hän tarvitsi parannusta käsikipuun...




Ellu melkein jänisti hommasta, mutta päätyi lopulta kokeilemaan hiukan kevyempää versiota kuppauksesta. Lopputuloksena oli kuitenkin kaikkein pahimman näköinen selkä. Elina on aloittanut kiinassa myös maastavedon…





Terkuin,
Ellu & Lare

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ahkeraa matkustelua ja vähän vähemmän ahkeraa opiskelua

Opiskelu Beijing University of Technologyssa on joiltakin osin vastannut odotuksia, toisilta osin taas mennyt aivan mettään. Se ollaan ainakin huomattu, että piti lähteä Kiinaan saakka tajuamaan, kuinka sujuvasti opinnot hoituvat omassa yliopistossa. :) Tässä blogissa tarkoitus kertoa (ja ehkä vähän avautua) meidän opinnoista täällä; hyödyllistä ainakin niille, jotka suunnittelevat opintoja Pekingissä. Lopusta löytyy parhaat palat meidän viime viikonlopun Xi`anin reissusta.


Vaihdon opintokokonaisuus meillä on seuraavan lainen:

- Chinese language course: 8 noppaa (144 h)
- Engineering and cultural lectures: 3 noppaa (48 h)
- Engineering or research projects module: 16 noppaa (256 h)
- Cultural experience: 3 noppaa (3)

Tältä opinnot siis näyttivät paperilla, kun Suomessa suunnittelimme vaihtoa. Noh, Kiinan tyyliin todellisuushan ei tietenkään ole aivan sama… Siksi suosittelemmekin aiheeseen tutustumista varsinkin niille, jotka Pekingiä harkitsevat vaihtokohteekseen. Lienee kaikkien edun mukaista käyttää aika fiksusti vaihdossa.


Kieliopinnot

Opintokokonaisuuden helmi ja opettaja aivan mahtava. Kiinan kieltä meillä on siis kolmena päivänä viikossa yhteensä kahdeksan tuntia. Kurssi on suullinen kurssi, joten merkkien raapusteluunkaan ei tarvitse tuhlata aikaa. On ollut aivan uusi kokemus opiskella kieltä sellaisessa maassa, jossa sitä myös puhutaan. Luennon jälkeen voi vain kävellä ulos ja ravintolaan syömään, ja heti pääsee samalla reenaamaan juuri tunnilla opittuja fraaseja. Palautekin on yleensä välitön: jos tarjoilija jää tuijottamaan suu auki, hän ei ole ymmärtäny sanomaasi; jos hän räjähtää nauruun, toonit ovat menneet vikaan ja lause saanut aivan uuden merkityksen.

Tunneilla on harvoin päässyt tulemaan tylsää. Opettajamme on siirretty ensimmäistä kertaa toimistohommista opiskelijoiden eteen, ja jutut lähtevät aina vähän harhailemaan. Ollaan siis kuultu paljon juttuja kohdemaamme kulttuurista ja elintavoista. Usein opettaja huo`ahtaa puolen tunnin hyvän jutustelutuokion jälkeen, että palataampas takaisin tylsän kirjan pariin. Myös pientä kapinahenkeä hallintohenkilöstön liukuhihnalta suoltamiin uusiin sääntöihin ja määräyksiin on havaittavissa.

Kun luokkamme koostuu 17 opiskelijasta ja seitsemästä eri kansalaisuudesta, voi kuvitella, että mukaan mahtuu monenlaista sakkia. Eräs Hollannin poika totesi, että tuntee vaihtareiden keskuudesta kolme jenkkiä, ja kaikki ovat outoja. Kaksi näistä löytyy meidän luokalta… Myös kiinan kielen erikoisuudet ja sanat ovat herättäneet hilpeyttä.

Pissaa eli pizzaa.


Toisilla kiinan tunnit sujuvat rattoisammin kuin toisilla. :D




Jos nyt jälkikäteen saataisiin päättää uudestaan, niin valittaisiin ehdottomasti enemmän kielen opiskelua lukujärjestykseemme. Valitettavasti se ei ainakaan tämän ohjelman sisällä ole mahdollista. KV-toimistosta kuultiin jälkikäteen, että jos haluaa enemmän kieliopintoja, niin Beijing University of Chemistry (tai joku tuollainen) on oikea osoite.


Kulttuuriluennot

Voi pettymysten pettymys…!

Odotukset etukäteen luetun kurssikuvauksen perusteella olivat kovat. Tottakai kone- ja energiateekkaria kiinnostaa paljon puhutta kiinalainen työkulttuuri ja sen erot länsimaiseen vastaavaan. Kaksi ensimmäistä luentoa olivat lupaavia; luennoijana kovan luokan tekijä Peter King Kandasta. Peukkua tämän sankarin stooreille. Mutta kolmannella viikolla se alamäki sitten alkoikin: olemme oppineet mm., kuinka tietokone toimii ja kuinka hiiri voidaan kloonata. Lisäksi opimme, mitä tarkoittaa bluetooth ja kuinka kauas wlan-verkko yltää sisätiloissa. Periaatteessa voisi olla ihan kiinnostavaa, mutta luennot pidetään aina monotonisella ja kankealla kiinan englannilla, ja lisäksi samoja asioita voisimme opiskella myös Suomessa. Välillä tuntuu, että luentomme ovat vain harjoitusta professoreille jotakin tärkeämpää esiintymitä varten. Oltiin saatu myös kurssista se vaikutelma, että aiheet olisi valittu sen perusteella, mitä eri tekniikan aloja opiskelemme. Luennoitsijat kysyvätkin usein luennon alussa, mitä opiskelemme, tämä herättää toivoa varsinkin jos kommenttina on, että "pyrin muuttamaan luentoa siihen suuntaan". Totuus on kuitenkin suoraan kalvolta luettu monologi ja usein vain muutama epäröivä käsi nousee, kun kysytään kuinka moni opiskelee kyseisen tunnin aihetta.


Olemme opiskelleet mm. mitä tarkoittaa biotekniikka.


Tietenkin näillä luennoilla on myös luentopakko. Vähän tuntuu ajantuhlaukselta matkustaa toiselle puolelle maapalloa käyttääkseen kolme tuntia viikosta yllä esitetyn kuunteluun… (no ei se 3 h nyt oikeasti niin paljoa ole onneksi. :) ) Tunnilla 100% läsnäolijoista pelaa, opiskelee kiinaa tai nukkuu.


Projektityökurssit

Noppamäärä huima, toteutus sekava. Jokaiselle meidän ryhmän opiskelijalle on annettu oma professori opiskelijan pääaineen mukaan. Ideana kurssilla on toteuttaa professorin määräämä projekti yhdessä kiinalaisten opiskelijoiden kanssa.

Toisilla homma on toiminut; esim. saksalaisilla kavereillamme on proffan lisäksi kaksi ohjaajaa, jotka ovat kierrättäneet näitä ympäri Pekingiä ja mm. hoitaneet uusien luurien tilaukset kiinalaisesta verkkokaupasta (meillä ei ole kiinalaisia pankkikortteja) ynnä muuta mukavaa, hollantilaiset taas olivat käyneet tuntien ulkopuolella proffan ja opiskelijoiden kanssa ulkona syömässä ja juomassa baijiuta, jonka jälkeen ilta oli jatkunut ulkona karaoken merkeissä.

Toisilla homma taas ei ole mennyt aivan putkeen. Ellun proffa ei puhu englantia ja Ellu osallistuu kerran viikossa aurinkovoimaan liittyvään seminaariin kiinalaisten opiskelijoiden kanssa. Kuulostaa hyvältä, mutta sitten se kuuluisa mutta: seminaarit ovat kokonaan kiinaksi. Itse projektityönä on tehdä kirjallisuustyö aiheeseen liittyvistä artikkeleista. Aihe kiinnostaa kovasti, mutta saman voisi tehdä myös Suomessa. Aluksi oli tarkoitus tehdä laboratoriotöitä, mutta labran pomon kiinnostus asiaan lopahti siinä vaiheessa, kun kuuli, että vietetään täällä vain viisi kuukautta, eikä hän pääsisikään nauttimaan ilmaisesta tutkimustyövoimasta kokonaiseksi vuodeksi täysillä viikkotunneilla.

Laurin proffaa taas ei ole paljoa kuulunut eikä näkynyt, hän on halunnut vain samat hakemukset, jotka jo kertaalleen on lähetetty yliopiston kv- toimistoon, tämän jälkeen on tullut muutama pdf ja käsky tehdä "research", kysymyksiin ei luonnollisesti vastata ja tapaamiset perutaan kunhan muistaa kysyä, että olihan meillä huomenna tapaaminen...

Eniten opinnoissa on harmittanut juuri tämä projektityökurssi, sillä aiheet ovat todella mielenkiintoisia, mutta meidän osaltamme tämä toteutus on ontunut. Proffamme vaikuttavat todella fiksuilta ja asialleen omistautuneilta, mutta tietenkin he ovat kiireisiä ja yhteisen kielen puute vaikeuttaa asioita. Kurssin erilainen toteutus olisi voinut helpottaa asioita.


Kulttuuria eli koulun tarjoamat retket

Koulumme järjestää vaihtareille retket kaikkiin Pekingin must see -paikkoihin. Ollaan käyty eri temppeleissä, Kiinan muurilla, Pekingin oopperassa (missattiin tämä kyllä pohjoismaisten sitsien takia :D ), Olympic parkissa ja viimeisimpä käytiin eilen katsomassa akrobatiaa. Akrobatia nousi Kiinan muurin kanssa top listan kärkeen nähtävyyksissä.








Xi`anin reissu pähkinän kuoressa

Viime viikolla otettiin pidennetty viikonloppu ja reissattiin jo vakiintuneella Suomi-Saksa -porukalla Xi`aniin. Tässä pientä kuvagalleriaa reissusta…


Matka taittui kätevästi yöjunalla.



Nukuttiin hard sleeper paikoilla, jossa yhdessä hytissä on kuusi sänkyä. Tiivis tunnelma! Tuttuun tyyliin Kiinassa tämäkään asia ei sujunut ihan niin kuin oltiin pienissä päissämme mietitty: neljähenkinen seurueemme oli sijoitettu kolmeen eri hyttiin. Ainakin tiedetään nyt, miltä kuulostaa, kun kiinalainen kuorsaa.



Väsynyt matkaaja aamulla saapumassa Xi`aniin. Yllätykseksemme junassa tarjoiltiin aamukahvit!



Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului Laurin sopima vierailu Metson tehtaalle. Vierailu oli todella mielenkiintoinen, sillä esittelyn meille pitivät kaksi suomalaista Metson työntekijää, joilla oli vankka kokemus yrityksen toiminnasta. Haasteet ovat melkoisen erilaisia, kun tehdään töitä vieraassa kulttuurissa….



Tässä paikassa oli pakko käydä kahvilla ihan vain paikan nimen perusteella!

Romanttiset iltapäiväkahvit Dick Coffeessa. 

Xi`anin kaduilta löytyi vilkasta yöelämää, omalaatuista ruokakulttuuria sekä paljon kaupustelijoita. Xi`an on tunnettu muslimikaduistaan, joilla pääsee maistelemaan esimerkiksi koiran lihaa. Itse emme ainakaan tietääksemme kyseistä herkkua maistaneet. Kuulemma Kiinassa syötävä koiran liha on aivan eri lihaa kuin lemmikki koiranliha. :D Yleisenä huomiona hintataso niin ruoan kuin tuliaistenkin suhteen oli Pekingiä alhaisempi. Johtunee siitä, että yli 8 miljoonalla asukkaallaan se on vielä pikkukylä Pekingiin verrattuna. Myös kovaa taistelua ukotusta vastaan käytiin ja eräs englanniksi kaupusteleva herrasmies lopetti myymisen samantien kun aloimme puhumaan hieman kiinaa.



















Xi`anista löytyi hienoja yöllisiä maisemia. 







Hotellimme oli muuten hyvä, mutta poikien harmiksi hississä ei saanut piereskellä. 



Vaihtojaksomme suurin urheilusuoritus: 14 km pyöräily Xi`anin kaupungin muurin ympäri.





Kaupungin muurin korkeuksista pääsi katselemaan sitä aitoa ja oikeaa xi`anilaista menoa.

Pakollinen turistireissu katsomaan kuuluisaa Terracotta-armeijaa. Terracotta-armeijaa pääsimme katsomaan puoleen hintaan, koska meillä on kiinalainen opiskelijakortti. Tämä alennus harmitti selvästi näitä omaan pussiin pelaavia nutipäitä. Opiskelijakortti piti näyttää kolmeen kertaan eri porteilla ja aina vastauksena oli hapan murahdus ja portin aukeaminen. 



Samaan aikaan meidän kanssa Xi`aniin sattui matkustamaan BJUT:sta hollantilais-amerikkailainen poikaporukka. Yhdellä Hollannin pojalla oli synttärit ja niitä lähdettiin porukalla juhlimaan. Mentiin netissä suosituksia keränneeseen hotpot-ravintolaan nimeltä "Hai Di Lao". Palvelu oli täyden kympin luokkaa; esimerkiksi silmälasit omaaville henkilöille tuotiin liinoja lasien kuivaamiseen, kun ne huurustuivat kuuman padan ääressä, koko ajan kiikutettiin uusia kuumia kääreitä käsien pyyhkimiseen, tytöille tuotiin ponnarit, jotteivat hiukset häiritse syömistä…

Synttärisankari sai juhlan kunniaksi synttärilaulut tarjoilijoilta, kuvan mukaisen huikean nuudelishown ja lahjaksi jotain hiuskoristeita, sekä pitkiä nuudeleita syötäväksi symboloimaan pitkää ikää.