Rämpylöillä laatua?

Blogeja ei ole vähään aikaan kuulunut, sillä Kiinan palomuurin aukkoja on muurailtu umpeen kovalla tahdilla. Mutta eipä anneta tämän kokonaan estää bloggailuja.

Tämä blogi kertoo joka tytön, ja miksei pojankin, mielipuuhasta eli shoppailusta ja yleisestikin hintatasosta Pekingissä. Tähän mennessä ollaan ehditty tarkastella tarjontaa niin basaareita muistuttavissa edullisissa ostoskeskuksissa, markkinoilla kuin paikallisessa Ikeassakin.

Tyttöjen shoppailureissut Pekingissä ovat kohdistuneet valtaviin basaarien tapaisiin ostoskeskuskomplekseihin, joista kaikki tarpeeton ja tarpeellinen löytyy saman katon alta. Ostosreissut ovat olleet varsin tehokkaita, sillä aikaa jää yleensä vielä jälkipeleihinkin poikien vielä seikkaillessa elektroniikkaliikkeiden viidakoissa (tai sitten elektroniikan ihmettely vain vie voiton kaikesta muusta). Ostoskeskuksia löytyy melkein jokatoisesta kadunkulmasta. Jotkut liikkeet ovat sen näköisiä, että tavallisilla opiskelijatytöillä ei ole niihin asiaa, ellei halua hankkia itselleen elinikäistä velkavankeutta vaatteiden takia. On siis parempi tyytyä tavallisten pulliaisten tavarataloihin, joissa huutelulta ja tinkimiskulttuurilta ei voi välttyä.

Ostoskeskukset on helppo saavuttaa niin bussilla, metrolla kuin taksillakin. Pidemmällekään taksireissulle ei yleensä tule hintaa yli neljää euroa, joten paikallisia taksikuskeja on tuettu ahkerasti. Ruuhka-aikoihin taksilla siirtymiseen tuhrautuu kuitenkinkin sen verran paljon aikaa, että bussit ja metrot ovat helpompi valita siitäkin huolimatta, että suomalaisille tuttuun omaan tilaan metrin säteelle mahtuu ruuhka-aikaan kymmenkunta kiinalaista. Metro ja bussi veloittavat julkiselta kulkuneuvokortilta noin 20 senttiä per käyttökerta. Ei paha.  

Vakioshoppailupaikaksi on valikoitunut parin metropysäkin päässä sijaitseva Silk Market. Monikerroksisesta tavaratalosta löytyy loossikaupalla myyjiä, ja omat kerroksensa on varattu niin laukuille, kengille, miesten vaatteille, naisten vaatteille, yms. Lähtöhinnat hipovat pilviä, varsinkin kun ottaa huomioon, että ehtaa merkkitavaraa on mahdoton löytää. Tässä paikassa pyöriminen ja tinkimiskulttuurin harrastaminen on hauskaa ajanvietettä, jos luppoaikaa on riittävästi. Jos taas etsimällä etsii jotakin ja haluaa vain hankkia tarvitsemansa, kokemus pistää kärsivällisyyden tiukoille. Pari tuntia paikassa myyjien huudon keskellä on ehdoton maksimiaika.

Hintaa pienelle suloiselle pehmopandalla löytyi 230 rämpylää eli lähemmäs 30 €. Panda jäi kauppaan ja kummityttö ilman uutta pehmolelua.

Lasikaupoille ei kannata lähteä Silk Markettiin, sillä edullisempia ja aidompia löytää aivan tätä varten tarkoitetuista "lasimarketeista". Nämä ovat Silk Marketin kaltaisia ostoskeskuksia, mutta täynnä silmälasiliikkeitä. Kuuleman mukaan 40-50 € voi jo saada kunnon pullonpohjalasitkin.  

"Ehtojen ja aitojen" Conversejen muodossa esimerkki vaatteiden hinta/laatu-suhteesta. Hintaa kengille tuli 60 rämpylää eli noin 7,3 euroa ja kasassa ne kestivät 3 kk. Lähtöhinta taisi pyöriä 400 rämpylän tienoilla. Sellainen laskuoppi on ainakin kuultu, että loppuhinta pitäisi saada neljäsosaan alkuperäisestä. Ruotsalainen ystävämme selkeästi tiesi mitä näiden Conversejen laatu tulee olemaan ostaessaan samalla reissulla 10 paria vastaavia...

Tiukan tinkimiskulttuurin lisäksi kiinalaiset myyjät osaavat myös parhaat niksit pieneen vilppiin. Mentiin Janinen kanssa ostamaan pojille lahjaksi kauluspaidat; näytettiin mitkä värit ja sanottiin, että pitkähihaisina. Toinen myyjä lähti etsimään väreistä oikeaa kokoa ja loppusummasta päästiin toisen myyjän kanssa yhteisymmärrykseen. Äkkiä myyjät olivat kuitenkin sitä mieltä, että ei Laurille tarkoitettu paita nyt vaan millään voi sopia hänelle, sama väri lyhythihaisena tai toinen väri olisi aivan eri asia. Meillehän se ei sopinut ja kappas, kotona sitten huomattiin, että eikös se tyylikäs lyhythihainen paita löytynytkin sieltä paketista. Oma moka, kun en tarkistanut... Mutta eipä myyjä arvannut, että seuraavana päivänä on tyytymätön asiakas valittamassa. Oli vähän myrtyneenä.

Vaiherikkailla ostosreissuilla on myös tapana päättyä arvaamattomasti; hankintojen onnistumisen emme ole huomanneet vaikuttavat lopputulokseen. Viime reissu päättyi Pekingin parhaan Steak Housen kautta itsenäisyyspäivän aatonaaton juhlintaan saksalaisessa seurassa. Pihviravintolassa olimme alakynnessä ruotsalaisten kansoittaessa ravintolaa. Loppuillasta Laurilla alkoi jo ruotsikin luistaa sivistyneiden ruotsalaismammojen kanssa. Ilta huipentui hilpeän suomalaisen tikkajoukkueen pelin seurantaan Suomi-meiningillä.    

Sivistyneet maistelijat.

Damian juhlii itsenäistä Suomea. 

Vaihtelua perinteisille ostoskeskuksille tarjoavat aidot kiinalaiset markkinat. Pari viikkoa sitten vierailtiin heti aikaisin sunnuntaiaamuna Panjiayuanin markkinoilla. Myyjiä ja tavaraa löytyi jos jonkinlaista, ja paikan koluamiseen sai helposti käytettyä useamman tunnin.

Mamma sukkakaupoilla.

Herrojen vartijoiden iästä voi heitellä arvauksia?

Olo kuin norsulla posliinikaupassa.

Markkinoilta löytyi useita kymmeniä kirjakauppiaita...

...mutta eipä olisi uskonut, että sekaan mahtuu suomen kieltäkin. Kirjan matka markkinamyyjän haltuun meidän kielitaidolla ei vielä selvinnyt... Ilmeisesti kirja ei kuulunut myyjän perustuotteisiin, sillä hän koitti tämän sijaan tarjoilla Hitlerin historiikkeja.

Ikävän iskiessä kotisuomeen mummon lihapatojen ääreen ratkaisu löytyy noin tunnin ajomatkan päästä Ikeasta. Tarjolla on tuttuja ja turvallisia lihapullia, ja koostumuskin lähes sama kuin Suomessa. Ikea oli varsinkin Ruotsin tyttöjen mieleen. 

Poikien kiinnostusta Ikeaa kohtaan ei voi moittia, sillä kiinalaiset herrasmiehet ottivat "testitorkkuja" sängyillä.

Elina