Aamujumppa

Perjantaiaamu. Vapaapäivä. Klo 04:45. PÄRRR. Kello soi. Ollaan sekasin. Vaatteet niskaan ja menoks. Jopa dormin yövahtimestari ihmettelee neljää aamuvirkkua. Hypätään tyhjään metroon ja parin harhaliikkeen jälkeen päästään Temple of Heavenia ympäröivän puiston sisäänkäynnille. Sisäänpääsyhinta oli tietenkin turistikertoimen mukaisesti 15 rämpylää (noin puolitoista euroa), kun paikalliset selvisivät parilla. Ollaan saavuttu ihmettelemään eläkeläisten aamu(yö)treenejä. Tosin ollaan auttamattoman myöhässä saapuessamme paikalle kuuden aikaan, sillä ensimmäiset kuulemma saapuvat tekemään harjoitteitaan jo ennen viittä.

Aikaista aamuherätystä helpotti bussissa Joken tarjoamat kaffet.  

Koko ideahan lähti jälleen viisaan lao shimme vakavasta ehdotuksesta lähteä katsastamaan päivällä turisteille suunnattu puisto aamuvarhaisella. Luokkakaverimme Jokke alkoi heittää asiasta vitsiä ja lopputulos oli meidän, hollantilaisen Jochemin ja ranskalaisen Emman uhkarohkea yritys irtautua sängystä ennen viittä.

Reissu oli lyhyiden yöunien arvoinen, sillä pääsimme näkemään kummallisuuksia, joihin emme ennen olleet Pekingissä törmänneet...

Puisto tarjosi rauhan tunnetta niin kiinalaisille kuin Laurillekin.

Juuri kyseisenä perjantaina Pekingin saastelukemat paukkuivat pilvissä, mutta se ei aamutreenejä häirinnyt. Iltaan mennessä arvo nousi vielä sadalla arvoon "hazardous", lenkkikelit siis.

Puistosta löytyi kokonainen kuntosali, jossa eläkeläiset pyörivät pumppaamassa.

Antaa kuvan puhua...

Etunojaa triplataputuksilla.

Paikallinen Bjurström, naminami.

"Vedin 30 leukaa, paljo ite vedät?"

Äijä heitti leijjan.

Maassa maan tavalla, joten myös Jokke a.k.a Teuvo Loman liittyi venyttelykerhoon. Kiinan karpaasi kylläkin hoiti samalla pörssikurssit ja booty callit.

Hän läpsäisi hyrrää kevyesti... "Tuosta!"

Zumbamamma.

Jos Suomessa on MM 95 never forget, niin veikkaillaan vahvasti, että vielä 2050 muistellaan: "Beijing 2008 Nevö forget"!

 Akilleet paukkuu.

Loppuun vielä nopeat sulkeiset...

...sit me lähettiin menee...

Temple of Tourism

Kävimme lauantaina koulun järjestämällä vierailulla Forbidden Cityssä, elikkäs kielletyssä kaupungissa. Kielletty kaupunki sijaitsee aivan Pekingin keskustassa ja houkuttelee turisteja kuin Merimetso haukia (olis muuten siisti lähtee kalaan).

Ajeltiin bussilla pelipaikoille ja ystävällisellä Chinglishillä meille lähimpinä opasta istuville kerrottiin "Get out, there are no bus back". Tämä jo arvattiinkin, kuten myös se, että toisella bussilla/ taaempana istuvilla ei ole hajuakaan tästä. Kiinalainen organisointi toimi kuin rasvattu levyjarru.

Mitä yhteistä on kuvan taululla ja SVV:n vessalla? Oikeasta vastauksesta yllätystuliainen.

Porteista sisään lampsittuamme meille selvisi pelin henki. Tässä on näköjään temppeli ja sen takana on toinen temppeli. Mitä lähemmäs menet temppeliä x, sen enemmän havaitset tuuppivia kiinalaisia. Tuuppimiskäyrä, kuten ei myöskään Laurin v- käyrä, ollut suoraan verrannollinen etäisyyteen. Muutama kiinalainen havaitsikin suomalaisten jalkojen pysyvän tiukasti maanpinnassa samalla kun kyynerpää antoi herttaisen, suomalaisen version Ni Haosta.

Kaikki olivat innoissaan vierailusta. :D

Siellä sitten pyörittiin ja katseltiin kuinka meidän oppaat hävisivät parempiin bileisiin. Muilla näytti olevan oppaat ja ehkäpä paikan historia olisi auennut paremmin pienen esitelmän muodossa. Oppaan puutetta ei kauaa murehdittu, onhan meillä Google. Googleen kun näpyttelee "Forbidden City", niin johan tulee osumia. Tämän faktan tajuttuamme aloimme kuvaamaan lippiksiä.

Täydellien jonomuodostelma, mätsäävät lippikset, tästä ei loma parane!

Rebel-jengi.. ei jonomuodostelmaa.

Hirvimettällä, hirvimettällä, me kuljemme pitkin soita!

Modernit turistit. Hatut mallia hölmö naamarusketus ja auringonpistos samaan hintaan.

Temple of Tourism!

Saksa, Puola ja Suomi yritti hypätä pihalle.

Ainoa mahdollinen asento ottaa tarkka kuva. Nimim. suljinaika 1/3000

No löytyihän sieltä sitten suomijengikin! Pakkohan sinne oli vähän mennä kuuntelemaan, että mitäs on sanottavaa rouvalla mari-paidassaan. Kuultiin, että ainakin komposiittilaudat on paikanpäälle tuotu Suomesta. Suomi mainittu! Siniristilippumme!

Taas sai maanmiehiä hävetä, ei mätsääviä lippiksiä.

Tse Kerava paparatsaa.

"Morjesta koteloon"

Toisessa kuvassa Ellun ja toisessa Laurin turistifiilikset päivän kulttuuriannoksesta. 

Ravattiin pihalle ko. nähtävyydestä ja pihalla päästiin taas yhden perheen lomavideoon kun kiinalaisäiti toi lapsensa puhumaan englanninkielisiä fraaseeja meille. Isä kuvasi, äiti piti lasta meidän edessä ja lapsi kertoi lempivärinsä olevan keltainen. Kyllä se tolla menolla 10v. päästä on jo musta.


Kielletyn kaupungin vieressä oli mäennyppylä, jolle piti kavuta. Sieltä oli ihan kivat maisemat.

Mäennyppylällä olikin Pekingin keskipiste, kuvan paikka, klik.

Turistiterkuin,
Ellu & Lare

Helppolukuinen kuvakirja laiskoille lukijoille

Vietettiin ekaa kertaa moneen moneen vuoteen kokonaisen viikon mittainen loma, ja aivan huippuloma olikin. Kohteena Kiinan suositun oluen Tsingtaon alkulähde, Qingdao, saksalaisten Janinen ja Damianin seurassa. Kaupunki sijaitsee Kiinan itärannikolla. Aurinkoa, merta, rantoja, mereneläviä, kaljaa, hyvää seuraa, kaljaa ja vielä parempaa seuraa. Aiemmista seikkailublogeista poiketen pidetään tämä blogi kuvapainotteisena ja koitetaan välttää "sitte me mentii sinne ja sitte me mentii sinne ja sitte me mentii sinne" -tyyliä.

Lomien viettoon halusi lähteä muutama muukin...

Matka taittui "nopeasti" pikajunalla alle viidessä tunnissa. Normaalilla junalla noin 600 km matka olisi kestänyt reippaasti yli 10 h.

Legendaarinen junan nenä oli kuvattava.

Nopeutta +300 km/h. Ellu nukkuu.

Elina ja virallinen univahti.

Sininen taivas oli mukavaa vaihtelua Pekingin harmauteen. Lämmintä piisasi koko viikon aivan riittävästi pohjoisen kalkkilaivan kapteeneille.

Mustavalkofiilistelyä. Vasemmalla Laurin viritelmä ja oikealla Elinan.

Kaupungista löytyi huikeita rantoja. Turisteja riitti, mutta silti mahtui vielä sekaan.

Kuvasta huokuu eksoottinen elämäntyyli.

Kuvasta huokuu CAD-piirustukset sekä Maol.

Todiste käynnistä meressä.

Rannalta löytyi myös useita kymmeniä morsiukuvien metsästäjiä. Äijä oli mukana yhdessä kuvassa, jonka jälkeen loppupäivä näytti kuluvan emännän taltioimisessa.

Shoppailu ei tietenkään päässyt unohtumaan reissusta... "Only for you" hintojahan taas tyrkytettiin oikein huolella.

Porottavalta auringolta suojautuminen Kiinan tyylin mukaisesti ei sopinut Suomi-äijälle, joten...

...kaikille oli hankittava omat hatut. Kuvassa saksalais-suomalainen turistiseurueemme kokonaisuudessaan.

Meressä oli hyvä lillua, samalla kun mietti pil.. pulloa.

Rannalta löytyi jos jonkinmoista tallaajaa,...

...uusia kavereita, jotka opettivat pelaamaan kiinalaista foot bagin vastinetta, jiania, jonka englanninkielinen nimi on Shuttlecock... *tirsk

Rannalta löytyi myös kuntosali, jossa Lauri kokeili erilaisia leuanvetotyylejä Kiinan muskelimiesten kanssa. Tämän herran idoli lienee Ānuò Shǐwǎxīngé, tuttavallisemmin Iso Arska.

Myöhemmin kuulimme parilta tapaamaltamme Qingdaon vaihtarilta, että rantaa kutsutaankin "Muscle beachiksi".

Pussikaljaa.

Kaupungin sydän, Beer Street. Koko kaupunki oli koristeltu kalja-teemaan sopivaksi kaivonkansista puistonpenkkeihin. Jokaisesta ravintolasta huikattiin "Tsingtao Biöööör", teki mieli kysyä, että ihanko oikeasti?

Valveutunut matkaseurue huomasi ensimmäisenä iltana eräässä Beer Streetin ravintolan menussa oluen edullisen hinnan: fresh beer 10 jania eli euron ja risat. "Kympin pullo, ei oo paha!"  Tilattiin neljä olutta ja kuvasta voi päätellä lopputuloksen. Selvisi ero draftin ja fresh beerin välillä... Kaikkea ei jaksettu itse tuhota, joten tarjottiin yksi kannu kiinalaisen seurueen valloittamaan pöytään...

...mikä luonnollisesti johti Laurin haastamiseen juomakisaan. Jälkikäteen viisas opettajamme kertoi, että ei kannata lähteä kiinalaisten naisten heittämiin juomahaasteisiin mukaan, sillä kiinalaiset naiset ovat oikeita kaljantuhokoneita. Teekkarina Lauri suoriutui tasapeliin.

Ravintolassa sai ostettua muusikon pöytään 30 yanilla. Tässäkin todennäkösesti puolet liikaa hintaa, mutta hyvin veti.

Sivistimme itseämme Beer Museumissa, jossa sai myös maistiaisia... :D

Damian pitää kaljasta.

Kaljaa!

Tutustuttiin lähemmin mereneläviin. Ne herättivät tunteita. Erityisesti tytöissä.

Maistolistalla ainakin: rapuja, simpukoita, leviä, mustekaloja...

Tytöille maistui parhaiten jätski.

Kaupungin ravintolat sulkivat ovensa jo ajoissa, joten iltaa oli tarvittaessa jatkettava muualla.

Matkaan kuului myös nähtävyyksiä...

Navy-museo

SUOMI MAINITTU!!

Qingdaon TV-tower...

...mahtavilla näkymillä. 

Turistireissuihin kuuluu tottakai myös suunnistusta. Varsinkin yhden vuoden vilkkaimman lomaviikon aikana, kun taksit ovat aivan tukossa. Pojilla ja tytöille oli omat niksinsä suunnistukseen.

Poikien tyyli.

Tyttöjen tyyli.

Reissun viimeisenä iltana haluttiin päästä näkemään maailman pisin silta, Jiangzou silta. Sillan näkemiselle tuli Kiinan mittapuun mukaan reilusta hintaa, koska kielimuuri. Kuskimme tajusi liian myöhään, että haluamme ottaa kuvan sillasta. Kuvan ottaminen järjestyi hätävilkuilla ja pienellä näytelmällä nimeltä "Taksiremontti" 4 kaistaisella. Ei ole muuten ennen jännittänyt kuvan otto noin paljoa.

Kotimatkalle lähdettiin ruskettuneina Nihao-linnun saattelemana. Odoteltaessa junan lähtöä erään ravintolan pihalla alettiin ihmetellä lapsen kiljunnalta kuulostavaa ääntä, joka paljastuikin linnuksi. Lauri meni tutkimaan tätä tarkemmin ja sai tervehdykseksi "Nihao". Linnut ovat kiinalaisille rakkaita otuksia ja osaavat usein puhuakin. Erään mututiedon mukaan linnut ovat Pekingissä alkaneet viime aikoina matkia yskintää muistuttavaa ääntä, koska kuulevat sitä saasteiden takia niin paljon. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan... Junan lähestyessä Pekingiä koko viikon silmää hellinyt sininen taivas häipyi johonkin. Ilmeisesti sanonta harmaan arjen alkamisesta on peräisin täältä!

Reissua muisteltiin seuraavalla viikolla Kiinan tunnilla esitelmän muodossa.

Lomafiiliksillä,

Ellu & Lare