Aamujumppa

Perjantaiaamu. Vapaapäivä. Klo 04:45. PÄRRR. Kello soi. Ollaan sekasin. Vaatteet niskaan ja menoks. Jopa dormin yövahtimestari ihmettelee neljää aamuvirkkua. Hypätään tyhjään metroon ja parin harhaliikkeen jälkeen päästään Temple of Heavenia ympäröivän puiston sisäänkäynnille. Sisäänpääsyhinta oli tietenkin turistikertoimen mukaisesti 15 rämpylää (noin puolitoista euroa), kun paikalliset selvisivät parilla. Ollaan saavuttu ihmettelemään eläkeläisten aamu(yö)treenejä. Tosin ollaan auttamattoman myöhässä saapuessamme paikalle kuuden aikaan, sillä ensimmäiset kuulemma saapuvat tekemään harjoitteitaan jo ennen viittä.

Aikaista aamuherätystä helpotti bussissa Joken tarjoamat kaffet.  

Koko ideahan lähti jälleen viisaan lao shimme vakavasta ehdotuksesta lähteä katsastamaan päivällä turisteille suunnattu puisto aamuvarhaisella. Luokkakaverimme Jokke alkoi heittää asiasta vitsiä ja lopputulos oli meidän, hollantilaisen Jochemin ja ranskalaisen Emman uhkarohkea yritys irtautua sängystä ennen viittä.

Reissu oli lyhyiden yöunien arvoinen, sillä pääsimme näkemään kummallisuuksia, joihin emme ennen olleet Pekingissä törmänneet...

Puisto tarjosi rauhan tunnetta niin kiinalaisille kuin Laurillekin.

Juuri kyseisenä perjantaina Pekingin saastelukemat paukkuivat pilvissä, mutta se ei aamutreenejä häirinnyt. Iltaan mennessä arvo nousi vielä sadalla arvoon "hazardous", lenkkikelit siis.

Puistosta löytyi kokonainen kuntosali, jossa eläkeläiset pyörivät pumppaamassa.

Antaa kuvan puhua...

Etunojaa triplataputuksilla.

Paikallinen Bjurström, naminami.

"Vedin 30 leukaa, paljo ite vedät?"

Äijä heitti leijjan.

Maassa maan tavalla, joten myös Jokke a.k.a Teuvo Loman liittyi venyttelykerhoon. Kiinan karpaasi kylläkin hoiti samalla pörssikurssit ja booty callit.

Hän läpsäisi hyrrää kevyesti... "Tuosta!"

Zumbamamma.

Jos Suomessa on MM 95 never forget, niin veikkaillaan vahvasti, että vielä 2050 muistellaan: "Beijing 2008 Nevö forget"!

 Akilleet paukkuu.

Loppuun vielä nopeat sulkeiset...

...sit me lähettiin menee...