Kiinalaista hoitoa flunssaan

- "Do you want to go to gym today?"
- Not today... I feel little sick
-"Okey okey I will take you to cupping ok?"
- ookoo :S

Lepopäivät on nössöille ja flunssa hoidetaan imukupeilla, eikä lääkkeillä! Tätä mieltä on ainakin meidän kiinalainen salikaveri, ja lopputuloksena oli juuri vierailu kiinalaisen kupparin luona. Huomenna pitäisi kuulemma flunssan olla tiessään. Jostakin syystä kaksi teekkaria suhtautuu tähän hiukan skeptisesti, mutta katsotaan. Ainakin tällä hetkellä ensifiilis on lähinnä palaneen tuntuinen selkänahka…

Nettilähteiden kertoman mukaan kuppauksen myötä yskän lisäksi pitäisi helpotusta saada myös korkeaan verenpaineeseen, niska- ja hartiavaivoihin, päänsärkyyn, migreeniin, puutuviin yläraajoihin, kylmiin, särkeviin ja levottomiin alaraajoihin, akneen, ihottumiin, psoriasikseen, astmaan sekä vaihdevuosivaivoihin. Herää kysymys, mihin meidän modernia lääketiedettä oikein tarvitaan…

Pojat koittivat herrasmiehinä "ladies first" -taktiikkaa, mutta ei toiminut. Lauri siis asettui ensimmäisenä kupparin käsittelyyn. Elinan "yäk"-kommentit eivät oikein helpottaneet toimenpiteessä rentoutumista.

Seuraavana vuorossa oli kiinalainen kamumme, joka otti erilaisen astetta rankemman käsittelyn, sillä meidän käsittely toimii vilustumisoireisiin ja hän tarvitsi parannusta käsikipuun...

Ellu melkein jänisti hommasta, mutta päätyi lopulta kokeilemaan hiukan kevyempää versiota kuppauksesta. Lopputuloksena oli kuitenkin kaikkein pahimman näköinen selkä. Elina on aloittanut kiinassa myös maastavedon…

Terkuin,
Ellu & Lare

Ahkeraa matkustelua ja vähän vähemmän ahkeraa opiskelua

Opiskelu Beijing University of Technologyssa on joiltakin osin vastannut odotuksia, toisilta osin taas mennyt aivan mettään. Se ollaan ainakin huomattu, että piti lähteä Kiinaan saakka tajuamaan, kuinka sujuvasti opinnot hoituvat omassa yliopistossa. :) Tässä blogissa tarkoitus kertoa (ja ehkä vähän avautua) meidän opinnoista täällä; hyödyllistä ainakin niille, jotka suunnittelevat opintoja Pekingissä. Lopusta löytyy parhaat palat meidän viime viikonlopun Xi`anin reissusta.


Vaihdon opintokokonaisuus meillä on seuraavan lainen:

- Chinese language course: 8 noppaa (144 h)
- Engineering and cultural lectures: 3 noppaa (48 h)
- Engineering or research projects module: 16 noppaa (256 h)
- Cultural experience: 3 noppaa (3)

Tältä opinnot siis näyttivät paperilla, kun Suomessa suunnittelimme vaihtoa. Noh, Kiinan tyyliin todellisuushan ei tietenkään ole aivan sama… Siksi suosittelemmekin aiheeseen tutustumista varsinkin niille, jotka Pekingiä harkitsevat vaihtokohteekseen. Lienee kaikkien edun mukaista käyttää aika fiksusti vaihdossa.


Kieliopinnot

Opintokokonaisuuden helmi ja opettaja aivan mahtava. Kiinan kieltä meillä on siis kolmena päivänä viikossa yhteensä kahdeksan tuntia. Kurssi on suullinen kurssi, joten merkkien raapusteluunkaan ei tarvitse tuhlata aikaa. On ollut aivan uusi kokemus opiskella kieltä sellaisessa maassa, jossa sitä myös puhutaan. Luennon jälkeen voi vain kävellä ulos ja ravintolaan syömään, ja heti pääsee samalla reenaamaan juuri tunnilla opittuja fraaseja. Palautekin on yleensä välitön: jos tarjoilija jää tuijottamaan suu auki, hän ei ole ymmärtäny sanomaasi; jos hän räjähtää nauruun, toonit ovat menneet vikaan ja lause saanut aivan uuden merkityksen.

Tunneilla on harvoin päässyt tulemaan tylsää. Opettajamme on siirretty ensimmäistä kertaa toimistohommista opiskelijoiden eteen, ja jutut lähtevät aina vähän harhailemaan. Ollaan siis kuultu paljon juttuja kohdemaamme kulttuurista ja elintavoista. Usein opettaja huo`ahtaa puolen tunnin hyvän jutustelutuokion jälkeen, että palataampas takaisin tylsän kirjan pariin. Myös pientä kapinahenkeä hallintohenkilöstön liukuhihnalta suoltamiin uusiin sääntöihin ja määräyksiin on havaittavissa.

Kun luokkamme koostuu 17 opiskelijasta ja seitsemästä eri kansalaisuudesta, voi kuvitella, että mukaan mahtuu monenlaista sakkia. Eräs Hollannin poika totesi, että tuntee vaihtareiden keskuudesta kolme jenkkiä, ja kaikki ovat outoja. Kaksi näistä löytyy meidän luokalta… Myös kiinan kielen erikoisuudet ja sanat ovat herättäneet hilpeyttä.

Pissaa eli pizzaa.

Toisilla kiinan tunnit sujuvat rattoisammin kuin toisilla. :D

Jos nyt jälkikäteen saataisiin päättää uudestaan, niin valittaisiin ehdottomasti enemmän kielen opiskelua lukujärjestykseemme. Valitettavasti se ei ainakaan tämän ohjelman sisällä ole mahdollista. KV-toimistosta kuultiin jälkikäteen, että jos haluaa enemmän kieliopintoja, niin Beijing University of Chemistry (tai joku tuollainen) on oikea osoite.


Kulttuuriluennot

Voi pettymysten pettymys…!

Odotukset etukäteen luetun kurssikuvauksen perusteella olivat kovat. Tottakai kone- ja energiateekkaria kiinnostaa paljon puhutta kiinalainen työkulttuuri ja sen erot länsimaiseen vastaavaan. Kaksi ensimmäistä luentoa olivat lupaavia; luennoijana kovan luokan tekijä Peter King Kandasta. Peukkua tämän sankarin stooreille. Mutta kolmannella viikolla se alamäki sitten alkoikin: olemme oppineet mm., kuinka tietokone toimii ja kuinka hiiri voidaan kloonata. Lisäksi opimme, mitä tarkoittaa bluetooth ja kuinka kauas wlan-verkko yltää sisätiloissa. Periaatteessa voisi olla ihan kiinnostavaa, mutta luennot pidetään aina monotonisella ja kankealla kiinan englannilla, ja lisäksi samoja asioita voisimme opiskella myös Suomessa. Välillä tuntuu, että luentomme ovat vain harjoitusta professoreille jotakin tärkeämpää esiintymitä varten. Oltiin saatu myös kurssista se vaikutelma, että aiheet olisi valittu sen perusteella, mitä eri tekniikan aloja opiskelemme. Luennoitsijat kysyvätkin usein luennon alussa, mitä opiskelemme, tämä herättää toivoa varsinkin jos kommenttina on, että "pyrin muuttamaan luentoa siihen suuntaan". Totuus on kuitenkin suoraan kalvolta luettu monologi ja usein vain muutama epäröivä käsi nousee, kun kysytään kuinka moni opiskelee kyseisen tunnin aihetta.

Olemme opiskelleet mm. mitä tarkoittaa biotekniikka.

Tietenkin näillä luennoilla on myös luentopakko. Vähän tuntuu ajantuhlaukselta matkustaa toiselle puolelle maapalloa käyttääkseen kolme tuntia viikosta yllä esitetyn kuunteluun… (no ei se 3 h nyt oikeasti niin paljoa ole onneksi. :) ) Tunnilla 100% läsnäolijoista pelaa, opiskelee kiinaa tai nukkuu.


Projektityökurssit

Noppamäärä huima, toteutus sekava. Jokaiselle meidän ryhmän opiskelijalle on annettu oma professori opiskelijan pääaineen mukaan. Ideana kurssilla on toteuttaa professorin määräämä projekti yhdessä kiinalaisten opiskelijoiden kanssa.

Toisilla homma on toiminut; esim. saksalaisilla kavereillamme on proffan lisäksi kaksi ohjaajaa, jotka ovat kierrättäneet näitä ympäri Pekingiä ja mm. hoitaneet uusien luurien tilaukset kiinalaisesta verkkokaupasta (meillä ei ole kiinalaisia pankkikortteja) ynnä muuta mukavaa, hollantilaiset taas olivat käyneet tuntien ulkopuolella proffan ja opiskelijoiden kanssa ulkona syömässä ja juomassa baijiuta, jonka jälkeen ilta oli jatkunut ulkona karaoken merkeissä.

Toisilla homma taas ei ole mennyt aivan putkeen. Ellun proffa ei puhu englantia ja Ellu osallistuu kerran viikossa aurinkovoimaan liittyvään seminaariin kiinalaisten opiskelijoiden kanssa. Kuulostaa hyvältä, mutta sitten se kuuluisa mutta: seminaarit ovat kokonaan kiinaksi. Itse projektityönä on tehdä kirjallisuustyö aiheeseen liittyvistä artikkeleista. Aihe kiinnostaa kovasti, mutta saman voisi tehdä myös Suomessa. Aluksi oli tarkoitus tehdä laboratoriotöitä, mutta labran pomon kiinnostus asiaan lopahti siinä vaiheessa, kun kuuli, että vietetään täällä vain viisi kuukautta, eikä hän pääsisikään nauttimaan ilmaisesta tutkimustyövoimasta kokonaiseksi vuodeksi täysillä viikkotunneilla.

Laurin proffaa taas ei ole paljoa kuulunut eikä näkynyt, hän on halunnut vain samat hakemukset, jotka jo kertaalleen on lähetetty yliopiston kv- toimistoon, tämän jälkeen on tullut muutama pdf ja käsky tehdä "research", kysymyksiin ei luonnollisesti vastata ja tapaamiset perutaan kunhan muistaa kysyä, että olihan meillä huomenna tapaaminen...

Eniten opinnoissa on harmittanut juuri tämä projektityökurssi, sillä aiheet ovat todella mielenkiintoisia, mutta meidän osaltamme tämä toteutus on ontunut. Proffamme vaikuttavat todella fiksuilta ja asialleen omistautuneilta, mutta tietenkin he ovat kiireisiä ja yhteisen kielen puute vaikeuttaa asioita. Kurssin erilainen toteutus olisi voinut helpottaa asioita.


Kulttuuria eli koulun tarjoamat retket

Koulumme järjestää vaihtareille retket kaikkiin Pekingin must see -paikkoihin. Ollaan käyty eri temppeleissä, Kiinan muurilla, Pekingin oopperassa (missattiin tämä kyllä pohjoismaisten sitsien takia :D ), Olympic parkissa ja viimeisimpä käytiin eilen katsomassa akrobatiaa. Akrobatia nousi Kiinan muurin kanssa top listan kärkeen nähtävyyksissä.

Xi`anin reissu pähkinän kuoressa

Viime viikolla otettiin pidennetty viikonloppu ja reissattiin jo vakiintuneella Suomi-Saksa -porukalla Xi`aniin. Tässä pientä kuvagalleriaa reissusta…

Matka taittui kätevästi yöjunalla.

Nukuttiin hard sleeper paikoilla, jossa yhdessä hytissä on kuusi sänkyä. Tiivis tunnelma! Tuttuun tyyliin Kiinassa tämäkään asia ei sujunut ihan niin kuin oltiin pienissä päissämme mietitty: neljähenkinen seurueemme oli sijoitettu kolmeen eri hyttiin. Ainakin tiedetään nyt, miltä kuulostaa, kun kiinalainen kuorsaa.

Väsynyt matkaaja aamulla saapumassa Xi`aniin. Yllätykseksemme junassa tarjoiltiin aamukahvit!

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului Laurin sopima vierailu Metson tehtaalle. Vierailu oli todella mielenkiintoinen, sillä esittelyn meille pitivät kaksi suomalaista Metson työntekijää, joilla oli vankka kokemus yrityksen toiminnasta. Haasteet ovat melkoisen erilaisia, kun tehdään töitä vieraassa kulttuurissa….

Tässä paikassa oli pakko käydä kahvilla ihan vain paikan nimen perusteella!

Romanttiset iltapäiväkahvit Dick Coffeessa. 

Xi`anin kaduilta löytyi vilkasta yöelämää, omalaatuista ruokakulttuuria sekä paljon kaupustelijoita. Xi`an on tunnettu muslimikaduistaan, joilla pääsee maistelemaan esimerkiksi koiran lihaa. Itse emme ainakaan tietääksemme kyseistä herkkua maistaneet. Kuulemma Kiinassa syötävä koiran liha on aivan eri lihaa kuin lemmikki koiranliha. :D Yleisenä huomiona hintataso niin ruoan kuin tuliaistenkin suhteen oli Pekingiä alhaisempi. Johtunee siitä, että yli 8 miljoonalla asukkaallaan se on vielä pikkukylä Pekingiin verrattuna. Myös kovaa taistelua ukotusta vastaan käytiin ja eräs englanniksi kaupusteleva herrasmies lopetti myymisen samantien kun aloimme puhumaan hieman kiinaa.

Xi`anista löytyi hienoja yöllisiä maisemia. 

Hotellimme oli muuten hyvä, mutta poikien harmiksi hississä ei saanut piereskellä. 

Vaihtojaksomme suurin urheilusuoritus: 14 km pyöräily Xi`anin kaupungin muurin ympäri.

Kaupungin muurin korkeuksista pääsi katselemaan sitä aitoa ja oikeaa xi`anilaista menoa.

Pakollinen turistireissu katsomaan kuuluisaa Terracotta-armeijaa. Terracotta-armeijaa pääsimme katsomaan puoleen hintaan, koska meillä on kiinalainen opiskelijakortti. Tämä alennus harmitti selvästi näitä omaan pussiin pelaavia nutipäitä. Opiskelijakortti piti näyttää kolmeen kertaan eri porteilla ja aina vastauksena oli hapan murahdus ja portin aukeaminen. 

Samaan aikaan meidän kanssa Xi`aniin sattui matkustamaan BJUT:sta hollantilais-amerikkailainen poikaporukka. Yhdellä Hollannin pojalla oli synttärit ja niitä lähdettiin porukalla juhlimaan. Mentiin netissä suosituksia keränneeseen hotpot-ravintolaan nimeltä "Hai Di Lao". Palvelu oli täyden kympin luokkaa; esimerkiksi silmälasit omaaville henkilöille tuotiin liinoja lasien kuivaamiseen, kun ne huurustuivat kuuman padan ääressä, koko ajan kiikutettiin uusia kuumia kääreitä käsien pyyhkimiseen, tytöille tuotiin ponnarit, jotteivat hiukset häiritse syömistä…

Synttärisankari sai juhlan kunniaksi synttärilaulut tarjoilijoilta, kuvan mukaisen huikean nuudelishown ja lahjaksi jotain hiuskoristeita, sekä pitkiä nuudeleita syötäväksi symboloimaan pitkää ikää.

Elämää ja elektroniikkaa

Tässä blogissa matkataan poikaporukalla katselemaan nörttihärpäkkeitä. Niitähän täällä sitten riittää niinpaljon että tytöt ehti käydä jo kaksilla kaljoilla kaupungin toisella puolen shoppailureissunsa jälkeen. Pistänee asiaa jonkinlaiseen perspektiiviin?

Ylläoleva kuva on tuttu näky Kiinassa. Kokonaiset ostoskeskukset pursuavat toinen toistaan kopioidumpia tuotteita ja saattaa siellä seassa jokunen aitokin olla. Meidän matkamme kohdistui Pekingissä metroasema Haidianille, joka osoittautuikin kyläksi täynnä toinen toistaan tarpellisempaa elektroniikkaa.

Kuten yleensäkin ulkomailla, myös näissä kaupoissa yritetään ukottaa, elikkäs koijata. Siksi valveutuneina katselimme niitä oikeita hintoja netistä ennen matkaa tähän vilkkuvalojen keskittymään. Hyviä paikkoja hintojen tarkasteluun on esimerkiksi Taobao ja lisää löytyy täältä.

Ylläolevan kuvan mukaisia krääsäkojuja on jokaisessa kulmassa ja niissä pyörii pitkälti samat tuotteet: Kuoria iPhoneen ja Samsung Galaxy s4:een. Ei voi kun ihmetellä miten moinen kannattaa kun kaikilla samat tuotteet myynnissä ja ei aivan valtava kuhina kojuilla ollut. Myyntipaineita ei kuitenkaan näyttänyt olevan, koska rauhassa sai kävellä ohi. Puhelinkojujen kohdalla tilanne on ihan toinen, jokainen huutelee erikseen "HELOUUU HELOUUU" "Pinguooo"! Pinguohan meinaa omenaa, joten siihen voi vastata että ottaisin tomaatin. (Wǒ Yào Xīhóngshì)

Toki kiinalainen elektroniikkakaupunki ei ole mitään ilman yksipyöräisiä ja feikki Segwayta, semmoinenkin olisi mukaan halutessaan irronnut. Kuvassa hinnat yuaneissa, ja yksi eurohan on jotain 8 yuanin luokkaa.

Reissun virheliike oli kameran pitäminen kädessä, mutta kun repussa se ottaa niin huonoja kuvia... Kamera kädessä kulkeminen innoitti kamerakauppojen sankarit innokkaaseen tarjouskilpaan kaikenlaisista varusteista. Sorruin sitten ostamaan vara-akun muhkeaan 130 yuanin hintaan. En ole viitsinyt katsoa mitä moinen Taobaossa maksaa.... Jouduimme odottamaan akkua hetkisen, ja siinä välissä tämä kiinalainen herrasmies irroitteli kaikki liikkuvat osat kamerastani ja putsaili ja pyöritteli päätään reissussa rähjääntyneelle fujifilmille. Väkisinkin tuli mieleen Pasilan jakso kiinalaisesta työvoimasta.Vähän oli skeptinen olo että näinköhän putsaus maksaa jotakin mutta lisähintaa ei tullut. Matka jatkui myyjien huudellessa kamerani nähtyään "LEICA LEICA OOOO"

Matkalla ohitimme titeläisten kultakaivoksen, kokonainen ostoskeskus täynnä PC- tavaraa. Ei kyllä astuttu edes sisälle, sillä aloimme metsästämään ennalta suunniteltuja kohteitamme. Hankintalistalla oli Xiaomi MI2s Älypuhelin ja PIPO M9 pro tabletti.

Xiaomi on kiinalainen merkki ja numeroiden mukaan aika tehokas mylly. Tämä asia on saksalaisella tunnollisuudella tutkittu ostajan toimesta ja esimerkiksi tästä on luettavissa että ominaisuuksilla haastetaan jopa Galaxy S4:n suorituskykyä. Löysimme kaupan joka myi kyseistä puhelinta melko huokeaan hintaan. Kuvia ei otettu, koska yrmyt gorillat liikkeen edustalla katsoivat pahalla kameraani. Pienen väännön jälkeen hinta tippui 1500 Yuaniin eli n. 185 euroon. Vallan sopiva hinta sähäkästä puhelimesta. Rahaa oli tarkoitus nostaa vasta lähimaastosta, joten lähdimme etsimään automaattia. Ensimmäinenhän ei sitten antanut rahaa, joten kysyttiin tietä seuraavalle ja päädyimme seuraavan kuvan mukaiseen tornitaloon.

Pankki löytyi kolmannesta kerroksesta ja jälleen yhden epäonnistuneen nostoyrityksen jälkeen ostaja jäi tyhjin käsin. Tässä vaiheessa todettiin, että taitaa olla ylemmät voimat vastassa ja kortilla täällä ei todellakaan kannata maksaa jos ei ole täysin varma mitä on tekemässä. Korttimaksun ilojakin kokeili eräs Amerikan herrasmies ostaessaan muutaman drinkin n. 2000 dollarilla....

Rakennuksessa oli 30 kerrosta ja haluttiin tietysti ylimpään. Pankista siis hissi ylimpään kerrokseen ja maisemia etsimään. Ensimmäisen kulman takaa paljastui joukko pukumiehiä konferenssissa... Köhh. Eräs jakkupukunainen kiinnitti huomionsa meihin ja nokkelasti kysyimme että pahoittelut häiriöstä mutta missähän on hissi. Nainen saattoi meidät ystävällisesti hissille. Xie xie niii!

Näiden kauppojen määrä on niin valtava ettei tuon tabletin hankintakaan samalla reissulla onnistunut, voimat ja kiinnostus tinkimiseen ja huuteluun loppuu melko nopeasti...

Emme ostaneet edes aitoja Steve Jobs CACA kuulokkeita vaikka olisi irronnut 50 yuanilla.

Jättimerkit myy ja altavastaajat vikisee. Jopa tämä poliisiherra näytti nauravan partaansa nähdessään kädessäni fujifilm kameran suljetun ja tyhjennetyn liikkeen edustalla.

Vaikka tällä reissulla ei suurempia ostoksia tehtykään, on nyt hankittuna muutama kovalevy ja yksi tabletti. 1 teran western digital usb- virtaisena ja taskukokoisena maksoi noin 50€ ja Pipo M9 Pro tabletti 3G:lla ja neliydinprosessorilla n. 180 €. Toistaiseksi kaikki ovat toimineet ongelmitta, eikä tämän kaltaisia helmiä ole tullut vastaan.

Englantiahan nuo myyjät ei pahemmin juttele, eli kannattaa selvitellä kaikki siten, että tietää mitä ostaa ja osaa perus tinkaamiset. Tai sitten opettelee keskustelemaan Pekingin murteella eri käyttöliittymien eroista ja laitteen rakennuslaadusta...

Se kuitenkin kannattaa muistaa että koskaan ei voi olla liian varovainen kun täältä elektroniikkaa ostaa. Kuuluipa korviin tarinaa Apple kaupasta jos myyjätkin luulivat olevansa aidossa myymälässä töissä...

Pois lähtiessä havaittiin älypuhelimen fossiili!

Ja tuosta vielä vähän hintatasoja.

Pois emme ajaneet tällä aidolla "Roewella" vaan ihan vaatimattomasti Metrolla.Tämän seikkailun aikana tajusi että täältä saa melkein ihan mitävaan, joten mieli alkoikin tekemään kunnon lihapiirakkaa. Kaksimieliset voi lopettaa lukemisen tähän. Vaikka poikain kanssa matkaa tehtiin, oli kyse ruuasta. 

Kyseisen lihiksen saa ihan suomalaisella sinapilla ravintolasta nimeltä Take 5.

Kulttuurishokin jälkeinen kulttuurishokki

Kiinaan lähdettäessä oli tiedossa, että kulttuurierot voivat yllättää. Monesti ei ole tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta yleensä tilanteet ovat ainakin päättyneet nauruun. Eniten on kiehuttanut byrokratia, vaikka voisi luulla, että suurimman esteen erinäisten asioiden hoitamiselle aiheuttaisia kielimuuri. Kielitaidon puute on aiheuttanut lähinnä hauskoja tilanteita. Vaihtareiden dormi muodostaa myös oman kulttuurien sillisalaattinsa. Tässä blogissa tarkoituksena avata sekalaisia kulttuurieroja ja niistä aiheutuneita sattumuksia, joihin ollaan törmätty täällä.

Chinese way to do things. Hyvin havainnollistava.

Rahaa nämä Kiinan penteleet koittavat kiskoa joka välissä (tai no eivät tietenkään aivan kaikki). Sattuipa niin, että Ellu vaihtoi kämppää italialisen tytön kanssa niin, että Ellun vuokra laski lähes puoleen ja tietenkin italiaanon vastaavasti nousi. Kämppien vaihtoon oli kysytty lupa, ja päätettiin hoitaa rahapolitiikka keskenämme kuntoon, koska dormin toimistosta niihin ei kuulemma yleensä jakseta/haluta puuttua. Ellun haltuun siis siirtyi vähän matkarahaa Qingdaon reissua varten. Noh pari viikkoa muuton jälkeen tämä pieni ja vähän ujomman puoleinen italialainen tuli hätääntyneenä juttelemaan Ellulle, että hänet oli raahattu dormin toimistoon ja alettu penätä lisää vuokrarahaa. Toimiston harmiksi rahat olivat jo siirtyneet oikeaan osoitteeseen. Jännä juttuhan tässä stoorissa oli se, että Ellua ei koskaan kutsuttu toimistoon, jotta rahat olisi palautettu.

Hilpeyttä/ihmetystä jaksaa vieläkin herättää pikkulasten housut. Ne on kokonaan auki perberistä, joten aamuisen piltin ulkoistaminen on helpompaa. Tästä helppoudesta johtuen näiden pikkuviikareiden kasoja voi nähdä keskellä katua...

Tämä kansa jos mikä tunnetaan plagioinnistaan... On antiikkia, vaatteita, elektroniikkaa ja vaikka mitä. Tätä plagiointia on ihan hallinnon tasolta yritetty rauhoittaa, mutta eipä se kovin hillityltä täällä näytä. Tässäkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki, joten tämä ilmiö tuskin katoaa mihinkään. (On mullakin yks Ralph Laurenin polo, kun oli niin halapaa! -Lauri)

Eräs netin syövereistä havaittu teksti heitti idean kiinalaisesta mestari/oppipoika kulttuurista, joka selittäisi kiinalaisten vimman kopiotuotteisiin. "Jos pystyy samaan mihin mestari, voi silloin olla mestari itsekin." Tässä voikin sitten esim. Lumia puhelinten muotoilijat röyhistää rintaansa katselleesaan Xiaomi älypuhelinten uusinta M3 mallia.

Myös eri kansallisuuksien plagiointikäytänteissä on voitu havaita selkeitä eroja dormilla opiskellessamme. Kun tunnolliset suomalaiset ovat vääntäneet vähintään 2500 sanaa vaativaa kirjoitelmaa, itäblogin kaverukset ovat tulleet kirjastoon viereen ihmettelemään, kuinka työ aiheuttaa kirjoittamista, "You can just copy it from Internet..."  

Kiinalaisten logiikka on kiehtovaa, vaikkei sitä voikaan ymmärtää. Meillä oli heti pari viikkoa tänne tulon jälkeen kaksi lomaa aivan perätysten, ja kuten aiemmin yhdessä blogissa mainittiinkin, parin lomapäivän tunnit piti korvata. Korvaaminen tapahtui luonnollisesti normaaleina lomapäivinä, eli viikonloppuina. Ensimmäisellä lomalla saatiin esimerkiksi alkuviikon loman päälle torstai ja perjantai vapaaksi, mikä tarkoitti koulua lauantaille ja sunnuntaille. Meidän logiikkaamme tämä ei oikein sopinut... Siksi emme menmetkään lauantain tunneille. Sama homma oli myös työpaikoilla. Jopa Kiinan kielen opettajamme antoi oman vuodatuksensa aiheesta meille.

Englantia voi pitää Pekingin kaduilla harvinaisuutena. "Bai bai" alkaa olla jo yleinen tervehdys ja ostoskeskuksissa kuulee "luka luka", "tissöört tissöört", mutta siihen se sitten jääkin. Opettajamme mukaan kaikki verbit toistetaan kahteen kertaan, koska kiinan kielestä löytyy monia samankaltaisa verbipareja. Kiinalaiset opiskelijakollegat taas kyselevät usein "Duu juu haf fliii taaaaim?"

Eräänä perjantaina labrakaverimme veivät meidät tutustumaan Lama-temppeliin. Reissu paljastui osaksi heidän englannin kurssin kotiläksyä, ja kaikki kymmenen kiinalaista opiskelijaa antoikin vuorollaan meille luennon (joka myös nauhoitettiin) budha-patsaista, temppeleistä, kivikasoista... Välillä meni tarinoiden sisällöt aikalailla arvailun puolelle.

Usein ollaan toivottu, että meillä olisi enemmän kuin 8 h viikossa kielen opetusta. Turhautumisen tunteelta ei voi välttyä, kun et saa hoidettua jotain täysin arkipäiväistä asiaa, kuten lakanoiden vaihtoa, kielitaidottomuuden takia. Ellu asuu dormin ghetto-puolella, jossa sattuneesta syystä jopa talon tarjoamat lakanat on lukittu omaan huoneeseensa. Ellu koitti ekaa kertaa muuton jälkeen mennä vaihtamaan lakanoita (jotka dormin kahdessa eri rakennuksessa on eri väriset ja joita ei saa sotkea keskenään) ja siitähän seurasikin noin kolmen vartin mittainen soppa. Juostiin dormin lakanavastaavien kanssa moneen kertaan ylös kuudenteen kerrokseen tutkimaan huonetta, takaisin alas hälyttämään paikalle lisää lakanavastaavia ja taas ylös tutkimaan huonetta. Huoneessa tarkistettiin kaikki paikat vaatekaappia ja patjan alustaa myöten. Tämän prosessin tarkoitus ei selvinnyt, mutta ilmeisesti luulivat Ellun diilaavan lakanoita. Ainakin näillä siivoojilla/lakanaleideillä näyttää olevan vähän liikaa aikaa.

Tämän ilmiön voimakkuus on verrannollinen etäisyyteen Sanlitunin baarikylästä... Tähän ilmiöön voi törmätä metrossa, linja-autossa, kaupassa, kadulla... Tämä ilmiöhän on nimeltään kyyläys, tapitus, töllötys, tuijotus jne... Jos Suomessa sattuisi jäämään kiinni moisesta, kääntäisi automaattisesti aika äkkiä päänsä pois ja teeskentelisi kiireistä. Täällä tuijottamista ei edes yritetä peitellä. Välillä alkaa vähän ahdistamaan, kun nähtävyyspaikalla katselet maisemia ja eteesi ilmestyy kiinalainen tuijottamaan intensiivisesti. Ellun tapauksessa tuijotus päättyy toteamukseen zhen piaoliang (=pretty) ja koko suvun kattavaan valokuvaussessioon. Jotkut länkkärit osaavat ottaa ahtaista metroista ja tuijotusilmiöstä myös kaiken ilon irti. Varsinkin miespuoliset.

Lähituntumaa metrossa saakin sitten ihan tarpeeksi. Ensimmäiset metromatkat mentiin muiden tönittävänä, mutta kyllä jossain vaiheessa se uuden viehätys ja yltiöpäinen suvaitsevaisuus koko maailman kansaa kohtaan muuttui kevyiksi olkapää/kyynerpää pusuiksi. Hyvin on mennyt, kun vaan osaa naamioida kontaktit samanlaisiksi "vahingoiksi" kuten näillä vipeltäjillä on tapana. Näissä metroissa muuten on vähintään jokaisella älypuhelin/pädi kädessä, ja niillä sitten pelataan ja katsellaan elokuvia ja kävellään vähän sinnepäin, kyllä muut väistää. Välillä ärsyttää sen verran, että tämä seuraava kuva suorastaan lämmittää vahingoniloisten mieliä. :)

Tätä kirjoittaessa varpusparvi on matkannut etelään jo kolme päivää. Ei tämä tietenkään ihan uutta ulkomailla ole, mutta laittomien katukeittiöiden määrä täällä on valtava. Jostain ne pyyhältää kolmipyörällä paikalle ja lyö letut tulille. Katukeittiöissä sana "laiton" on todella viitteellinen... Ei niitä kukaan valvo.

Lintujen etelänmatkoilla kun jatketaan, niin tämä näiden WC-kulttuuri on jotain omanlaistaan.

Lyhyesti:

1. Useimmiten ei pönttöä
2. Paperia ei koskaan
3. Vetosysteemi on usein rikki
4. WC on paikka, jossa hankkiudutaan eroon kehon sisäisestä pahasta, siksi sen pitää myös näyttää siltä.
5. Se myös haisee siltä.

Vaikka näitä asioita nyt ei valtaisan positiivisessa valossa kirjoiteltu, niin on tämä kaikinpuolin kokemisen arvoinen laitos. Alkushokin jälkeen meno on mukavan rentoa ja suomalaisetkin ovat jo oppineet "sääntöjen" "noudattamisen" jalon taidon. Kuten käsitellyistä aiheista voi huomata, meidän murheet täällä eivät ole kovin suuria. :D