maanantai 9. syyskuuta 2013

Jumboblogi ekan viikon tohelluksista

Tasan viikko on mennyt siitä, kun startattiin Tampereelta reissuun. Paljon on ehtinyt näkyä uutta, mutta tässä viikon highlightit.

Lähtöaamuun herättiin virkeinä ja lähdettiin saattojoukkojen kera kohti Pirkkalan lentoaseman terminaalia 1. Tästä oltiin kaikki samaa mieltä, että sieltähän ne lennot lähtee. Noo onneksi kysyttiin asiaa hetken istuskeltuamme ja sitten marssittiinkin oikeaan terminaliin. Reissuun lähdettiin kevyellä marssivarustuksella. Jopa Elinalla jäi matkatavaroihin tilaa vielä huikean 13 kg:n verran. Kiinasta kun kuulemma saa ostettua halvalla vaatteita... ;)

Laurilla oli armeijasta lentotunteja takana, mutta nyt lähti reittilentoneitsyys. Lento olikin hyvin pikainen ja epävakaa.. (maisemat oli silti hyvät). Suomi osoittautui metsäksi. Kyllä, myös te PK- seutulaiset asutte metsässä.

Helsinki-Vantaalla hypättiin Pekingin koneeseen pakollisten tykkyäystenkalasteluFacebookpäivitysten saattelemana ja sitten lähdettiin. (Elina voitti, eli ihmiset tykkää enemmän Elinan maastapoistumisesta.)

Lentokoneessa sai esimakua tulevasta, kun etuviistossa istuva kiinanguppe unohti jopa elokuvansa, kun piti tapittaa meitä ruskeilla nappisilmillä. Ilmeisesti häntä ihmetytti meidän olemus yhtä paljon kuin meitä taas uusi byrokratian lappulippu, joka piti täyttää. Pienen tutkailun jälkeen lomake osoittautui maahantulokortiksi. 
Pakollinen siipikliseefoto.

Ei se lippustenlappusten täyttely Suomeen loppunut...





















Lentokoneesta astuttiinn pihalle ja vasten kasvoja löi se paljon puhuttu saaste. Eipä sitä siinä tohinassa sen enempiä mietitty, vaan hypättiin lentokentän minijunaan ja ajeltiin kohti matkalaukkuja. Lentokenttä oli valtava! Laukut löytyi helposti ja siitä marssittiin muutaman suomalaisen kanssa kohti Kiinan sisäisten lentojen terminaalia, kunnes tajuttiin, että nyt on muuten väärä suunta. Täyskäännöksen jälkeen väistettiin muutama pimeä taksi terävillä harhautusliikkeillä ja saimme virallisen taksin. Taksikuskilla oli kultainen noutaja, se selvisi kuvasta kojetaulussa... Muuta ei sitten matkalla selvinnytkään, kun tuo kiina ei ole vielä ihan täydellisesti hallussa. Eipä taksimatkalla kyllä paljoa sanottavaa ollutkaan, kun katseli suurkaupungin sykettä. Ensivaikutelma Pekingistä oli ruuhkainen ja harmaa. Loppumatkasta olikin aika Elinan perinteisille automatkan päiväunille.





Taksimatkan jälkeen sählättiin ympäri kampusta, kunnes löydettiin meidän asuntola. Matkasta oli siis selvitty ja dormin vastaanottovirkailijallekin selvisi tässä välissä, että Elina ei ole poika. Kämppäjärjestys meni siis uusiksi.

Laurilla on kämppiksenä kazakstanilainen sälli, joka ei puhu kiinaa eikä englantia. Rohkea seppä, mutta ihan mukava. Myös muualla maailmalla osataan kananmunapierujen jalo taito, sillä tämä kaveri todisti sen jo ensimmäisenä yönä. One nation!

Elinan kämpässä vastaan vyöryi ovea avattaessa hurja tavaramäärä, ja kämpis osoittautui jostai -stan-maasta kotoisin olevaksi likaksi, joka on viihtynyt samassa kämpässä jo muutaman vuoden ajan. Kämpästä löytyi mm. valtavia kukkapuskia ja ilmapalloja. Kämppis kertoi, että kämppäkaveri oli vaihtunut aiemmin muutaman kuukauden välein, enteilee siis hyvää... Ihan mukavalta kuitenkin vaikutti. :) 

Mutta takaisin kampukselle saapumiseen... Oltiin aika väsyneitä lentämisen ja jet lagin takia, ja luultiin lähinnä kaatuvamme seuraavaksi sänkyyn. Sen sijaan jouduttiinkin uusien opiskelijoiden kirjautumisrumpaan, jossa kierrettiin dormilla tiskiltä toiselle täyttelemässä erilaisia papereita ja näyttämässä erilaisia todistuksia vakuutuspapereista yms. Oltiin vaihdettu jo Suomessa rahaa, mutta eihän se mihinkään riittänyt, kun koko vaihtoajan vuokrat piti maksaa samalla kertaa. (Vuokra on noin 975 €/nenä/4 kk eli aika saman hintaista kuin LOASin soluissa, mutta vuokraan sisältyy siivous). Seuraava show olikin vuorossa pankissa asioidessa. Ensimmäisellä yrityksellä meille ei vielä annettu rahaa, koska eksyttiin jonkin sortin eliittipankkiin, mutta Bank of Chinasta saatiin rahaa ulos automaatista ihan normaalilla Visa Electronillakin.

Vihdoin iltapäivällä päästiin unille kunnes herättiin koputukseen. Ovelta kuului "morjestaaa" ja LUT:n kyltereiden lupaus kiina-suomi -seuralle tuli avaamaan Pekingin saloja. Hyvä idea, mutta silmät pelasi meillä vielä sen verran hedelmäpeliä, että sovittiin palaavamme asiaan muutaman tunnin päästä. Unilta herättyämme lähdimme Otto-pojan kanssa hortoilemaan Pekingin kaduille suuntanamme korealainen ravintola. Heti ensimmäisenä Kiina-iltana siis korealaista. Tämäkin keittiö oli meille kahdelle Suomi-tavikselle uusi kokemus. Hyvää oli! Tosin näin jälkikäteen tuosta ekasta illasta ei ole kauhean selkeitä muistikuvia rankan matkan jäljiltä. Puikoilla syöminen koetteli nälkäisen hermoja, mutta onnistui lopulta. Opittiin myös kysymään wc:tä kiinaksi, mutta L:n vessahätä loppui jo wc:n ovella.

Illallinen neljälle: Lauri, Elina ja silmäpussit.

Beer Gardenin Pubihurtta.

Korealaisen jälkeen ei tietenkään malttanut painella suoraan sänkyyn, vaikka kuinka väsytti. Suunnattiin siis aivan dormin kulmilla olevaan Beer Gardeniin, joka edustaa erittäin aitoa pekingiläistä meininkiä. Paikasta löytyi myös erittäin kotiintuotavan oloisia koiranpentuja. :D


Keskiviikko oli onneksi kaiken alkuhässäkän jälkeen vapaapäivä, joka kuluikin lähinnä huilatessa ja lähikulmien säpinöihin tutustuessa. Illalla käytiin syömässä paikallisessa ravinteelissa, jossa on mahdollista nähdä mm. ruokasotia kiinalaiseen tyyliin.



Torstaina alkoi meidän osaltamme varsinainen orientaatioviikko ja vuorossa oli yliopistomme avajaisseremonia, joka kesti 3 h ja oli suurimmaksi osaksi kiinaksi, kuten edellisessä postauksessa mainittiinkin. Sisällöstä ei paljoa päästy nauttimaan, mutta paikka oli hieno; olympialaisten sulkapalloareena. Meilläkin oli oma osuutemme seremoniassa: Vaihtareiden oli karjuttava "the best college ever" ja sama kiinaksi... Ei hyvä...

Olympialaisten sulkapallohalli.

Myös kiinalaiset taisivat tylsistyä seremoniassa...
Seremonian jälkeen vuorossa oli Campus Tour, jonka veti meidän ryhmälle kiinalainen jäbä, joka oli täysi ummikko englannin kielen suhteen. Yksi ryhmän tytöistä taas puhui natiivisti venäjää ja hallitsi myös kiinan, joten tulkkailimme kierrosta sitten suuntaan jos toiseenkin. Kierros oli siis vallan mielenkiintoinen. :D Kierroksen päätteksii käytiin vielä porukalla syömässä. Koska meitä oli paljon, päästiin testaamaan kiinalaista pyörivää pöytää. Je! Puolalainen moottoriturpa koetteli oppaan englannintaitoja erilaisilla kysymyksillä. Kysymykseen "Am I annoying you?" poika vastasi nappisilmät iloisesti loistaen ja päätään nyökytellen "yes yes yes". Että Nihaooo...

Pyörivässä pöydässä ruokailemassa melkoisen kansainvälisellä porukalla.

Torstaina meillä oli vielä iltapäivällä vuorossa EPIS-ohjelman, jossa siis opiskellaan, infotilaisuus. Tilaisuudessa tapasimme proffat, jotka kullekin oli määrätty ohjelman tekniikka-osuuden valvojiksi. Elinan valvoja ei ehtinyt paikalle ja Laurin puhui hiukan heikkoa kiinaa. Aihe vaikutti lupaavalta, kun aloitimme elekielisen keskustelun koneistuskeskuksen värinöistä, mutta kliimaksi loppui työkaluun jolla värähtelyjä monitoroidaan. Vanha kunnon Matlab, tapaamme jälleen.

Illalla eksyttiin Oton ja kumppaneiden kanssa noin tunnin bussi&metromatkan päässä sijaitsevaan PBD-pubiin, joka on melkoisen amerikkahenkinen. Paikka on pitkästä matkasta huolimatta noussut monien vaihtareiden kantikseksi, ja meininki oli kyllä hyvä ja kansainvälinen!

Perjantaina oli vielä vuorossa vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatiotilaisuus. Paikallinen poliisimestari tuli kertomaan Kiinan tavoista. Luento sisälsi kasan kalvoja, jotka kaikki olivat kiinaksi, ja tulkin, joka parhaansa mukaan tulkkasi poliisin suoltamaa tekstiä erilaisista viisumeista.








Illalla järkättiin niin uusien kuin vanhojenkin vaihtareiden kesken pienet tutustumiskemut dormimme pihalla. Paikalla oli porukkaa kaikissa eri vaihtareiden ohjelmista, ja jengi vaikutti oikein leppoisalta. Samassa dormissa asuu myös tutkinto-opiskelijoita. Erityisesti Afrikan sankarit olivat oikeita velikultia. :D








Puolalainen moottoriturpa perjantai-illan vaihtarikemuissa.

Lauantain vuorossa oli shoppailua, kun käytiin yhdessä Oton kanssa taksimatkan päässä sijaitsevassa Silk Marketissa tutustumassa kiinalaiseen kaupankäyntikulttuuriin. Tavaraa löytyi ainakin viidestä kerroksesta ja myyjiltä ei mainannut saada rauhaa. Tinkaamiskulttuuri oli voimissaan. Esimerkiksi paidan hinta saattoi tippua lähes 900 paikallisesta rämpylästä sataan... Erään vaateliikkeen myyjä osasi sanoa "sata" ja "sataviiskymennttä", Laurin pokka petti 120 kohdalla, kun kiinalaistytön suusta tuli "satakakkaa"...

Sunnuntaina käytiin jo tutuksi muodostuneessa Beer Gardenissa brunssilla. Mmmmm. :))) Elinalla oli sunnuntaina (SUNNUNTAINA?!) tapaaminen ohjaajaproffansa kanssa. Projektityö vaikutti mahtavalta! Mahdollisuutena on nimittäin jatkaa saman aiheen parissa tutkailua kuin kesällä kesätöiden merkeissä. Illalla vuorossa oli jälleen PBD ja herkkupitsa. Täällä muuten tuntuu siltä, kuin olisi vain koko ajan syömässä... :D Että sen näköisinä sitten varmaan tullaan takaisinkin...

Näin saatiin ensimmäinen viikko eli orientaatioviikko päätökseen. Toivottavasti olette jaksaneet tänne saakka lukea meidän höpötystä. :P

Maanantaina alkoi sitten "karu" arki neljällä kiinan kielen tunnilla klo 8-12. Ikinä ei ole yliopiston tunnit menneet niin nopeasti! Opettaja oli varsin leppoisa ja hymyilevä herrasmies, joka kieliopin sijaan kertoili tärkeitä fraaseja ja Kiinan ja Pekingin kulttuuripiirteitä! Kannustus ulostautumaan dormeista Pekingin katuelämään oli kova. Suuntasimmekin parin saksalaisen, tanskalaisen ja ruotsalaisen kanssa tuntien päätteeksi opettajan suosittelemaan ravintolaan. Tosin suositus oli mennä paikkaan vasta sitten, kun kokemusta Kiinan meiningeistä olisi karttunut hiukan lisää... Ravintolassa alkoivat hurjat tervehdyshuudot, kun menimme sisään. Rohkeasti tilasimme ruokaa muutamalla kiinan kielen sanalla, jotka siihen mennessä olimme oppineet. Tarjoilijat taisivat kyllä olla sitä mieltä, että meidän olisi parempi pitäytyä engelskassa... Tämä oli yksi harvinaisia paikkoja, joissa tarjoilija osasi edes muutaman sanan englantia. Tämän nuudeliravintolan ruoka oli erittäin hyvää! Olo oli kuin super staralla, kun eräs kiinalainen tuli pöytäämme kuvailemaan meitä ja ravintolasta lähtiessämme ihmiset vilkuttelivat ja huutelivat meille. :D

Elekielen avulla saatiin kiinalainen tarjoilija kuvaamaan meitä.

Huomenna edessä uusi koulupäivä, mutta sitä ennen voisi taas käydä vähän vetämässä kiinalaista...

Alla olevissa fotoissa sama maisema päivällä ja illalla; kuvat otettu sillalta, joka yhdistää kampusaluetta. Ei välttämättä siis ihan lutin veronen Green Campus, kun sitä halkoo 8 kaistaa mopoja, autoja yms päristimiä.

Ensimmäisen koulupäivän kunniaksi Mao soi meille sinisen taivaan. :) 

Liikenne Imatralle oli kova.




   






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti