Resepti kunnon kulttuurishokkiin Kiinassa

Nyt on ehditty jo reippaasti yli viikko ihmetellä Kiinan ja Pekingin meininkejä. Team Imatra & Ruutana ovat katselleet montut auki menoa, sillä onhan tämä suurkaupungin elämä aika erilaista kuin mihin on totuttu Suomessa. Erilainen kulttuuri tuo kontrastia omiin tottumuksiin ja monia asioita ollaan päästy ihmettelemään... Tässä muutamia näistä pikaisesti esiteltynä, moniin asioihin palataan enemmän tulevissa höpinöissä. :)

Popcornit

Tykätään popcorneista ja niitä menee Suomessa paljon leffailtojen merkeissä. Voisi luulla, että popcornit ovat universaali-ilmiö. Mutta EI. Oltiin PBD:ssä toista kertaa ja jäätiin pitemmäksi toviksi istuskelemaan vielä pizzojen jälkeen. Pöytään tuli popcornia herättelemään janoa. Kiva homma. Popparia suuhun. Tavallista suolaista makua ei kuitenkaan herahtanut kielelle, vaan sen sijaan maku oli makea. Popparit oli kuorrutettu s o k e r i l l a! Tästä first world problemista päästiin kuitenkin nopeasti yli, kun mätettiin päälle suolaa kadottamaan sokerin makua. :D Tosin pienellä totuttelulla sokeripopparitkin voisivat olla ihan käyttökelpoisia! (Ruokakulttuurista lisää jossakin blogissa X...)

WC:t

Dormien wc:t, kuten myös esimerkiksi lentokentän wc:t, ovat samanlaisia kuin mihin länsimaissa on totuttu ja mehän halutaan posliinia . Yleensä ei ehditä paljoa hengailla dormeilla, joten julkiset ja ravintoloiden wc:t tulevat tutuiksi. Jo ensimmäisenä iltana opittiin sana kiinaksi: xi shou jian. Uutta taitoa oli suorastaan pakko päästä kokeilemaan heti ekana iltana korealaisessa ravintolassa. Tarjoilija jopa ymmärsi, mitä haettiin. Ovella meinasi tulla korealainen koputtelemaan vatsalaukusta. Pieni likainen koppi ja reikä lattiassa. Oltiin kyllä tiedetty, että näitä löytyy esimerkiksi Intiasta, mutta eipä tullut mieleen, että myös Kiinasta...
Ekalla kerralla opittua: talo ei tarjoa paperia.

Suomalaiset kuuluvat tunnetusti siihen porukkaan, joka tykkää pitää ympärillään sellaisen n. 0,5 m hajuraon varsinkin tuntemattomiin, puhumattakaan tarpeiden tekemisestä tuolla puolen metrin etäisyydellä... Elina oli jonottanut erään kerran vessaan, ja kun oma vuoro tuli, sinne livahti myös kiinalainen typykkä. Wc:ssä olikin kaksi reikää; aivan vierekkäin ja ilman mitään väliseiniä. Siinä sitten kyykittiin vierekkäin.

Käsimerkit

Katseltiin jo parilla ekalla ravintolareissulla maksamisen yhteydessä, että nyt on vähän jännät käsimerkit. Tarjoilijat yrittivät näyttää summia käsimerkeillä, kun ei ollut yhteistä kieltä, mutta ei siitä paljon apua ollut, kun käsimerkit oli meille täyttä mandariinikiinaa. Ekalla kiinan tunnilla tämäkin homma selvisi. Vain numerot 1-4 esitetään käsimerkeillä samalla tavalla kuin Suomessa. Muuten mennäänkin sitten aivan omalla (paljon monimutkaisemmalla) tyylillä. Lisäksi esimerkiksi kympin voi näyttää ainakin kolmella eri tavalla. 

Kaupankäyntikulttuuri

Tähän mennessä ollaan ehditty ostoksille tunnetulle Silk Streetille, jossa ostoksia voi tehdä ainakin viidessä kerroksessa (ei jaksettu edetä ihan ylös saakka). Tarjolla on kenkää, vaatetta, kelloa, silmälaseja, koruja, leluja ja mitä nyt vaan keksii tarvita...! Vaatteita voi myös teetättää sopuhintaan. Tinkimiskulttuuri on aikamoista ja myyjien kaupustelutyyli vaihtelee hymyilevistä ja kohteliaisuuksia latovista mummeleista melko ajattelemattomiin nuoriin tyttöihin, joiden päätehtävä on tehdä rahaa... Muilta vaihtareilta kuultuja horror stooreja:

Naapurin Skånen poika oli miettinyt kenkien ostoa ja sanonut myyjälle harkitsevansa. Myyjä oli kysynyt "Do you have to call your mom?" Ruotsalaisen vastattua, että hän vain haluaa harkita asiaa hinnan takia, myyjä alkoi möykätä: "Are you gay then?" Siihen loppui ne ostokset..

Tanskalainen jäpä oli eräässä liikkeessä alkanut päästä pitkällisen väännön jälkeen myyjän kanssa sopimukseen tuotteen X hinnasta, kun espanjalais-ruotsalainen hämmentäjä Fernando pyyhälsi pelastamaan tilanteen ilmoittamalla, että viereisestä liikkeestä saa samanlaisen tuotteen parikymppiä halvemmalla. Tässä vaiheessa myyjän pinna paloi täysin: "I kill you!!!". Tanskalainen jätti yllättäen kaupat tekemättä. Muut kuulivat tämän ja lopettivat ostokset ko. kaupassa. Myyjä ei tätä ymmärtänyt ja yritti sanoa, että "ei hän hei teitä uhannut tappaa vaan teidän kaverin..." Sen verran epätoivoinen oli, että jäi tanskalaisen käsivarteen roikkumaan, muistona tästä edelleen kynnen jäljet käsivarressa. :D

Itse ei hiljaisina ja kiltteinä suomalaisina olla ihan tällaiseen törmätty. Ollaan poistuttu liikkeistä tyytyväisinä huomattavasti Suomen hintatasoa alhaisempiin hintoihin ja myyjät ovat hehkuttaneet meille hyviä kauppojamme. Oikeasti meitä on varmaan vedetty ihan 6-0 linssiin. Silk Streetillä tutustuttiin myös johonkin turkkilaiseen herrasmieheen, joka oli ihan fiiliksissä meistä suomalaisista. On kuulemma tulossa JKL:ään tekemään jotain päällikköhommia ja antoi numeronsa, jos joskus eksytään turkkiin.

Posliiniahan me kaikki halutaan

 

Hi beatiful lady RayBan you want?

Hi sir the Panda you want?

  

Go the hell out of here we want!

Puhetyyli

Välillä melkein säikähtää, kun kiinalaismamma alkaa jossain kadulla tai ravintolassa suorastaan kiljua meille. Sitten tajuaa, että ei se olekaan kiukkuinen, vaan tahtoo vaan jutustella mukavia ulkkareille. Tuohon puhetyyliin on silti aina vaan vaikea tottua, kun kiinalaisten keskustellessa innoissaan keskenään, keskustelu kuulostaa lähinnä raivokkaalta tappelulta. Myös ravintolassa on ihan ok huutaa tarjoilija ravintolan toisesta päästä. Mitähän Hanssin ravintolassa tapahtuisi...

Liikenne

Liikenne Kiinassa on oikeanpuoleinen, mutta siihen yhtäläisyydet Suomessa totuttuun liikenteeseen päättyvätkin. Onhan Suomessakin tämmöisiä opiskelijanrenttuja vanhoilla volkkareilla ja möhömahaisia bisnesäijiä uusilla audeilla, mutta täällä erot on jotain mainitsemisen arvoista. Valoissa saattaa vuoroaan odottaa sähkömopo, polkupyörä, riksa, bussi ja Rolls Royce. Kävely siinä sekamelskassa tuntuu jo aika suoritukselta. Ja paikallisiin tapoihin kuuluu tottakai tööttäillä joka välissä, kuultiin jopa tarinaa, että olympialaisten aikaan oli erikseen ohjeistettu, miten tööttiä käytetään sivistyneesti. Suomessa tuo tööttäys taitaa olla se turpaanvedon esiaste, niin aluksi meinasi vähän jännittää.

Liikenteessä on nähtävissä Kiinaa minikoossa; kaikkialla on liikennemerkkejä kertomassa säännöistä ja osa niitä noudattaa ja osa ei ja ketään ei tunnu kiinnostavan. Punainen valo tarkoittaa sitä, että jos on aikaa, niin ei saa mennä. Yksi kolari ollaan nähty tässä ihan dormin edessä, joka hoidettiin perinteiseen pohjalaistyyliin nyrkkitappelulla keskellä nelikaistaista. 

Iltaisin on kaduilla suhteellisen rauhallista.

Paikallinen Pellettiläinen, kierrätyshinku on kova jos siitä maksetaan.

Hengitysmaskin voi ottaa pois, kun puhuu ajaessaan puhelimeen tai polttaa tupakkaa.

Koulun pihallakin käy jatkuva kuhina.

Byrokratia

Pieni esimerkki viraston rattaista kiinanmaalla. Suomesta lähetettiin sähköpostilla hakemuksia ja yhteystietoja jne jne. Täällä se tieto on tasan sillä henkilöllä, jolle sen olemme lähettäneet. KV-puolen pomo täällä siis tietää kaiken, mutta meidän opettajalla ei ole edes meidän sähköpostiosoitteita. No opettaja sanoi, että asiahan hoituu helposti meidän luokan luottamusoppilaan kautta. No eihän meillä semmoista ole ja tämä pitäisi valita demokraattisesti vaaleilla. Myöskään Laurin valvojaopettajalla ei ollut hajuakaan, mitä pitäisi tehdä ja Elinan proffa luuli, että Elina on hänen ajallaan vuoden ja melkein 24/7. Naama meni mutrulle, kun selitettiin, että ollaan heidän koulun tämmöisessä EPIS-ohjelmassa... Liekkö koskaan kuulleetkaan tällaisesta... Ja ollaan kuultu, että täällä BJUT:ssa tieto kulkee Kiinan standardeilla hyvin!

Byrokratian rattaat pyörivät myös Elinan yrittäessä vaihtaa kämppää, jotta pääsisi asumaan kaverinsa kanssa. Ensin käytiin dormin vastaanotossa, siitä ohjattiin jonkin opettajan puheille, siitä seuraavan opettajan luokse... Ja kaikilla opettajilla tietenkin vastaanottoajat. Lopulta viimeinen tapaamamme jakkupukunainen totesi "Ok".

Viimeisimpiä esimerkkejä notkeasta kulttuurista voi lukea Lordin keikkakalenterista.

Kotiinkuljetukset

Voiko syömistä ja juomista tehdä enää helpommaksi, kun voi tilata ruokaa eri ravintoloista ja kaljaa kaupoista suoraan dormin portille. Petollisen helppoa. McDonaldsin tapauksessa tilaaminen onnistuu jopa nettitilin kautta. Vielä petollisempaa. Edes puutteellista kiinan kielen taitoa ei tarvitse pelätä, kun vain osaa sanoa ruoan nimen. Tilaus saapuu vaihtareiden dormin portille, koska tilauksen vastaanottaja tunnistaa soittajan puhetyylin perusteella ulkkariksi. Lauri kätevänä lean osaajana tallensi erään palvelun numeron puhelimeensa nimellä "issan pidijou", jonka tokaisemalla saa dormin ovelle lavan olutta. Nam.