Turistikohteita ja vintagefillareita

Reilu pari viikkoa Pekingissä takana ja ensimmäinen muutto on jo ehditty suorittaa. Elina muutti viime viikolla South Buildingista hollantilaisen kaverimme luokse dormin toiseen päätyyn North Buildingiin. Vuokra pieneni roimasti, tosin mukavuuksien kustannuksella. Enää ei löydy omasta kämpästä kylpyhuonetta, vaan käytössä on käytävän yhteiset tilat. Muutenkin tätä North Buildingia kuvaa ihan hyvin lempinimi ghetto... Mutta kämppis on kiva. :) Yhtään torakkaakaan ei ole vielä näkynyt, Lauri sen sijaan törmäsi pariin henkensä heittäneeseen kaverukseen South Buildingin kämpässään. Enemmän kämpistä myöhemmin...

Lauri lähtee torakoita pakoon koulurakennuksen partsilta.

Ollaan molemmat podettu heti reissun alussa vuorotellen flunssaa, kuten varmaan ainakin puolet dormin asukeista. Lauri päätti karkoittaa viimeiset flunssan rippeet tujauksella viskiä...

Mentiin lähikauppaan, josta irtosi pullo 12 vuotiasta Chivas Regalia 100 yuanin hintaan, eli n. 13 €. Maistelut loppuivat kuitenkin lyhyeen, kun korkin alta tulvahti vanhalle mopomiehelle tuttu haju. Varmaan puolet pullosta oli bensaa. Tästä voidaankin laskea kätevästi, että ei se bensa halpaa täällä Kiinassakaan ole. Melkein 20 € litra! Huolestuttavaa on sinänsä se, että myyjä antoi vielä alennusta kun kuuli, että ollaan BJUT:n oppilaita. Ei taida olla fani.

Kiinalaista myrkkyä.

Perjantait meillä on vapaata koulusta, ja viime viikonloppu alkoikin siis shoppailureissulla suureen kauppakeskukseen, jonka nimeä ei kyllä muisteta, ja tutustumisella Wangfudjingiin, turistien hyvin tuntemaan kauppa-alueeseen Pekingissä. Matkaan lähti myös pari puolalaista ja yksi itänaapurin tyttö.

Turistit liikenteessä.

Kauppakeskus oli valtava, mutta hintatasoltaan korkeahko, koska kaikissa putiikeissa ei harrastettu meidän jo oppimaamme tinkimiskulttuuria. Tosin hinnat taisivat mennä vähän pärstäkertoimellakin... Feikki-Converseista olisi saanut pulittaa yli 200 paikallista yksikköä eli lähemmäs 30 €, joten jäivät tällä erää kauppaan... (Edellisessä blogissa mainitulta Silk Streetiltä sellaiset irtosivat myöhemmin hintaan 7 €.) Lauri osti komeen t- paidan kovan tinkimisen jälkeen melko edullisesti. Paita oli kokoa L, mutta sitä ei saanut sovittaa. Koska hintaa oli muutama euro, niin riski oli otettava. Kotona paitaa testattaessa oli todettava, että joko salireeni kulkee tai kiinalaisten L- koko on hyvin pieni.

Meidän mittapuulla jättimäinen kauppakeskus.

Jokaiselle löytyi jotakin kauppakeskuksen valikoimasta.

Wangfudjing oli ehdottomasta näkemisen arvoinen paikka, varsinkin illalla pimeällä. Erityisesti alue tunnetaan erikoisista ruokakojuista, joissa voi maistella mm. skorpioneja (ne mönkii tikuissa elävinä ja paistetaan ennen syöntiä). Sellaisia oli siis maistettava. Lauri rouskutteli yhden urhoollisena poikana ensimmäisena, jolloin Ellun oli pakko seurata perässä (äänitehosteiden kera tottakai, valitettavasti videomateriaalia ei ole...). Puolan poika Marek oli kovasti hehkuttanut matkalla maistaneensa jo edellisellä reissulla skorpioneja, eikä kuulemma ollut paha rasti. Naama kyllä venähti, kun tajusi, että nyt oli todistettava puheet todeksi. :D Myös friteerattu banaani oli hyvää! Katumyyjät osoittautuivat innokkaiksi käymään kauppaa turistyttöjen kanssa myös pusujen muodossa. Tytöt taisivat olla vähän eri mieltä sopivista kaupankäynnin muodoista... :D

Urhoollinen tiennäyttäjä. 

Pakollinen "KATTOKAA MÄÄ OON KIINASSA TOI ON PAPERIPALLO!" -kuva. 

Mehu on vakava asia.

Hetelmiä.

The Skorpions!

Innokkaita kiinalaisia.

Turistiposet.

Seikkailtaessa perjantaina Pekingin metrossa isommalla porukalla huomattiin, että kiinalainen puhelinliittymä on aika rok ruuhkaisessa metrossa. Osalla porukastamme ei ollut vielä liittymiä ja pari likkaa ehtikin hypätä metroon, johon me muut ei sitten mahduttukaan mukaan. Huudettiinpa sitten oven raosta vielä väärä asema, joten mentiin seuraavalla metrolla itse perässä. Pekingin metro on kuitenkin melko simppeli ja siihen oppii nopeasti. Metrossa ei myöskään monsterimaiset liikenneruuhkat vaivaa.

Jaa minnes sitten?

Lauantaina vuorossa oli eka koulun järkkäämä turistiretki vaihtareille, kohteena Temple of Heaven. Nämä koulun retket muodostavat itse asiassa yhden meidän kursseista; ei siis kovin pahat 3 noppaa. Arveltiin myös, että tosi kätevää käydä retkilä koulun kautta, kun saa ilmaiset kyydit ja liput ja retket on valmiiksi suunniteltu. But when in China... Päästiin kyllä ihan kätevästi retkikohteeseen yhteisellä bussikyydillä dormiltamme. Matkaopas tosin ei jutustellut mikrofoniin letkeän savolaiseen tyyliin, mihin Suomessa ollaan yleensä bussimatkoilla totuttu. Ainoat sanat oppaan suusta olivat "Get off!!!", kun saavuttiin määränpäähän. Temple of Heavenissa oli tarkoitus vierailla kolmessa kohteessa. Ensimmäisen kohteen jälkeen ei ollut hajuakaan lopuista ja oppaatkin hävisivät johonkin. Löysimme sattumalla pikkuporukalla oppaamme, mutta pian hävitimme heidät taas. Mietittiin, että näinköhän tässä nyt koulu säästää, kun vierailukohteet maksoi yliopisto. Kolmen tunnin seikkailun jälkeen alkoi kiertää huhu, ettei meille ole järkätty paluukyytiä yliopistolle.  Otettiin siis parin saksalaisen kanssa taksi kotiin, ja kappas vaan, saapuessamme dormin eteen sinne ajoi samaan aikaa retkibussimme, mutta tyhjänä. 

Itse nähtävyys oli kyllä hieno, mutta tunnelmaa hiukan latisti aivan käsittämätön turistimäärä (tosin olisihan tämä pitänyt arvata jo etukäteen :D). Löydettiin temppelialueelta kuitenkin suuri hyvin vihreä puisto, jossa aikaansa viettivät lähinnä paikalliset ihmiset. Kuulemma hieno paikka etenkin aamuisin kello viidestä eteenpäin, kun ihmiset tulevat tekemään mm. tai chi-harjoituksiaan. Saada nähdä, päästäänkö koskaan noin aikaisin sängystä ylös katsomaan...

Syrjemmässä Temple of Heavenin nähtävyyksistä alkoi taas kiinalaisiakin kiinnostamaan nämä hassunnäköiset heput. Päätettiinkin vähän sitten jäynätä seppiä. Aloimme kuvaamaan nurmikkoa puistossa ja päästelimme ihastuneita huudahduiksia tuijottaessamme nurmikkoa. Pikkuhiljaa kiinalaisia kerääntyi tuijottamaan tuota samaista nurmikkoa. Halvat huvit, mutta hauskaa oli.

Joku temppeli.

Saksalaisten ja liettualaisten kanssa.

Turisti nro. 1.

Turisti nro. 2.

Liikkeellä oli muutama muukin.

Kyllä pro on aina pro.

Hei me seisotaan jonkun hienon rakennuksen edessä.

Pikkutytön toiveita ei tajuttu, mutta Fernando toivoi maanmiehelleen ikuista impotenssia.

Vihreyttä aivan Pekingin keskustan tuntumassa.

Jotkut ottivat puistossa vähän rennommin.

Wangfudjing ja Temple of Heaven ovat paikkoja, joissa kannattaa käydä, mutta jäänee vain yhteen kertaan meillä. Molemmat ovat hyvin suosittuja turistikohteita ja siellä näkyy lähinnä kaupallinen Kiina. Vitsailtiinkin porukalla, että Temple of Heaven muistetaan muutaman sadan vuoden päästä vain turisteistaan.

Lauantai-iltana järkättiin vaihtariporukalla grillibileet dormin pihalla. Lopputuloksena seuraavana päivänä lappuja ympäri dormia, joissa muistutettiin grillaus- ja tulentekokiellosta dormin tiloissa... Mutta ilta oli sen arvoinen. Dormilta jatkettiin matkaa isolla porukalla kohti keskustaa Sanlituniin, joka tunnetaan vilkkaasta yöelämästään. Ainakin ensimmäinen reissu sinne osoittautui railakkaan hauskaksi ja etenkin saksalaiset superhauskaksi seuraksi! Vietettiin iltaa Kokomo-nimisessä paikassa, jossa pääsi aina viidennen kerroksen kattoterassille saakka ihailemaan maisemia. Juteltiin mm. parin ranskalaisen Ahlstomin työntekijän kanssa.

Puolan edustus oli jälleen vauhdikasta.

 
Kiinan kielen opettajamme eli laoshi on hieno mies, joka rakastaa ruokaa, muttei urheilua. Nimi on helppo muistaa paikallisesta oluesta Tsing Taosta, Xing Tao. Hän heittelee aina tunneilla hyviä ideoita, mitä meidän kannattaisi Pekingissä kokea ja missä ravintolaissa käydä kokeilemassa erilaisia ruokia. Maanantaina hän heitti, että Pekingiä on helppo katsella pyörän satulasta. Ei oltu aiemmin edes oikein mietitty pyörien ostoa, sen verran vaaralliseslta touhulta näyttää. Mentiin kuitenkin maanantaina hieromaan katukauppaan pyöräkauppoja. Vanhat sotaratsut irtosivat alle 20 €/kpl. Erään ravintolan pitäjä totesi Laurin pyörän nähtyään "long history, long history...". Siltä nuo kulkupelit kyllä näyttävätkin.

Pyöräkauppa.

Hieromassa lukkokauppoja.

VAPARII VAPAARII. Saa olla aika kova vakiobemmi, että vetää eelle!

Koska päälle kaksi viikkoa kestänyt opiskelu täällä on tähän mennessä ottanut niin kovin voimille, onkin aika lomailla. Torstaina täällä vietettiin Mid-Autumn Dayta (palvottiin kuuta ynnä muuta), joten päivä oli vapaa ja samaan syssyyn myös perjantai. Kiinalaisen logiikan mukaan perjantain koulutunnit onkin sitten korvattava sunnuntaina, mutta onneksi meillä ei sellaisia ole.